Laiskuus ja kiire on vaivannut, tänne pääsy välillä myös hankaloittaa…ei välillä löydy muokkaus- tai uuden postauksen mahdollisuutta lainkaan.
Hyvä jos muistan puoltakaan…eli sekavaa ja epäjärjestystä luvassa puhumattakaan siitä miten paljon on unohtanut….
Varoitus!! Sisältää paljon Rhy-kehuja
Rhyn lapset
Rhyllä ollut talven jälkeen muutama tyttöystävä. Jessi, jolta jäi Leenalle Morrison poika. Floss, jolta jäi minulle mamman mussukka Coel sekä Jonnalle katu-uskottava Rhosvo Rhos. Viuhka synnytti kolme vauhdikasta tyttöä. Bet tuuppasi maailmaan 5+1 tulevaa pientä tulevaa paimenta. Donna taas saattoi maailmaan 5+3, niistä varmaan moni tulee näkymään agilityradoilla. Sitten ehdittiin vaan pihaan Walesista niin pihalla odotti Hippa, ja vielä yksi salarakas tulossa. Kiirettä on pitänyt sanoo Rhy, mutta mitä sitä nyt ei tyttöjen eteen tekisi.

Coel ja Morri
UK 4 weeks with Jonna and Leena
Huhtikuun lopulla pakkasimme auton täyteen ja suuntasimme Ruotsin, Tanskan läpi kohti UK:ta. Vietimme siellä mahtavat 3,5 viikkoa, treenasimme ja kävimme muutamat kisatkin sekä koirahuutokaupoissa. Lisää siitä Magdan blogista http://magdamay.blogspot.fi/
Kotona taas
oli palattava arkeen liian vähän Rönnäsissä mutta edes jonkun verran. Kevin tuli taas tänne juhannuksena pitämään meille 4-päiväisen paimennuskurssin meidän porukalle ja muutamalle kuunteluoppilaalle, hyvä oli niin kuin aina. Samuli oli yhdistänyt meille kaksi lohkoa sillalla, ylitysojan reunat oli trimmattu joten sieltä pääsivät koirat kätevästi toiselle pellolle, lampaat kulkivat siltaa pitkin.
Treenasimme tällä kertaa aika paljon incall ja outbendejä, jokunen lookback sekä sorteerausta. Kevin ajoi Megaeläintä kun en löytänyt siihen moodia lainkaan, on se vaan kone kun osaa. Silloin oli aikas tuskaista mutta nyt olen ehkä ruvennut ymmärtämään vähän miten mun pitää sitä treenata.

Karitsoiden punnitusta

Siiderponi Kevinin kurssilla

MegaMeg
Kisoja
Kotikosken tila. Rata toisin päin kun aiemmin, minä tykkäsin, taidettiin ajaa ihan ok radat hyvin liikkuvilla lampailla. Itse asiassa Rhy päätyi 4 kisalla karsintakisojen yhteistuoksissa 10:ksi ja sillä aukesi PM-joukkuepaikka Norjaan. Loppujen lopuksi kärkiporukasta jäi jokunen pois, joten olisimme päässeet myös EM-kisoihin. Olimme kuitenkin päättäneet Leenan kanssa jo aiemmin lähteä takaisin Walesiin syksyllä kisaamaan joten arvokisat jäi nyt väliin. Lisää siitä myöhemmin.
Putkisalon kartano, drive-in kisa. Olimme Leenan kanssa suunnitelleet radan, haku oli dog-legged joka osoittautui monille vaikeaksi, varsinkin jo ei koira ollut ylhäällä kuulolla on the top. Leena ja Spot nappasivat 1 sijan ja Rhy ja minä 2 sijan, siisitiä!
Juva, Inkilänhovi. Ihana kaunis laidun, ajettiin ekan päivänä oikein hyvä rata, oltiin voittaja Severin kanssa samoilla pisteillä 99,5p mutta Myyllä olf parempi joten jäätiin kakkoseksi, huippusiistiä! Toisena päivänä oli hirmu kiva haastava haku josta selvittiin, mutta luoksetuonti ja ajo takkuili, ei saatu otetta lampaista. Päädyttiin sijalle 14.
Paappi kävi kans kylässä kesällä, ja taisin minäkin piiphataa Vaasassa. Kävin jopa terassilla lapsuuden ystäväni Sannen ja Skä Christerin kanssa. Muutimme Sannen naapuriin kun olin 8, eli aika pitkä ystävyys takana. Aina kun tapaamme (harvoin) niin jatkamme niin kuin emme olisi olleet erossakaan ❤

Saattamassa paappia junalle
UK with Leena
Elokuun puolessa välissä taas matkaan Leenan kanssa. Tällä kertaa Ijmuiden-Newcastle, ei ikinä enää sitä kautta jos ei ole pakko. Ja älkää ikinä buukatko DF-ferrieskin kanssa, yritän vielä saada sieltä liikaa veloitettua rahaa takaisin, varatkaa suoraan DFDS-ferries.
Eka kolme päivää treenattiin Bobby Dalzielin luona Scotlannissa, asuimme naapurin B&B:ssä, taisi olla paras ikinä.
Aivan supermahtavaa! Jyrkällä vaikemaastoisella braella oli koiran ajateltava itse sekä oli oiva tilaisuus treenta mitä vaikeampia ohjattuja hakuja, siellä kuuluu hirmu hyvin. Löysin Rhylle siellä Bobbyn avulla hyvän rauhallisen pacen, jota tästä lähtien on se mitä tavoittelen. Bobby kutsuikin Rhytä smart ass:ksi, koska tuntui välillä arvaavan minkä ansan olimme sille suunnitelleet eikä päästykään korjaamaan sitä. Spot taas oli natural hilldog 🙂 Ensi vuonna taas tänne.

Spot ottamassa ensi tuntumaa Braella. Näkyy pieninä pisteinä

Rhy ajamassa somewhere up there…
Sieltä sitten moikkaamaan Annia Lonscale farmille. Yövyimme ja treenasimme siellä yhden päivän, sekä tsekattiin laitumia Annin kanssa. Mahtavimmat maisemat tähän asti!

Maisemia ihaillaan tarkistuskierroksella
Sitten poikkesimme ystävämme Angus Jardinen luona Etelä Scotlannissa. Siellä menikin melkein koko päivä, ensin hilleillä vaikessa maastossa hakemassa 800yardin etäisyydellä erittäin vikkeiliä uuhia, sitten Angus lämmitti meille ruokaa ja katsoimme paimennusvideoita ja lopuksi treenasimme nuoria koiria hänen kanssa kotilaitumella. Sain Angukselta ainutlaatuisen hienon sauvan.

Anguksen farmi matkalla alas. Kuva otettu keväällä.

Rhy teki pisimmän hakunsa, 800yardia maastossa missä ei lampaita nähnyt ennen kun oli lähell. Angus ohjeistamassa, Elsie seuraa tarkkana
Seuraava stoppi oli Aledin (Owen) luona North Walesissa. Yövyimme siellä pari yötä, treenasimme ja autoimme yhtenä päivänä lampaiden siirroissa ja dippauksessa, itse asiassa hän näytti miten tehdä, lähti tekmeään muuta töitä ja me teimme, kivaa oli! Työn valmistuttua treenasimme vielä vähän.

Aledilla, dippausta aloittamassa

Lampaat haettu farmin pihaan
Kävimme Merylin kanssa syömässä kantapubi Glan Llynissä ( vai oliko se Llan Glyn)..ja ilta te´llä heidän kotona että saimme tavat myös Arwelin. Arwel oli niin iloinen ja niin Arwel…are you with me, are you with me 🙂
Sieltä sitten parin kisan kautta alas South Walesiin, Leena oli taas palkinnoilla yhdessä kisassa…meillä meni ihan päin prinkalaa, ei saatu lentävistä lautasista mitään otetta.
Yö B&B:ssä nelihenkisen perheen yläkerran makuuhuoneessa…no, siellä oli tv wifi ja oma suihku joten hyvä se oli mutta vähän omituista.

Aasi joka asui lähellä

Koira-auto
Sieltä double fetch-finaali kisaan jonka Kevin taisi voittaa, oli pre-entry. Isoja vahvoja suffolk ja texel-riteytyksiä, lujaa meivät mutta jos eivät halunneet liikkua, eivät kyllä liikkuneetkaan. Meidän koirat pärjäsivät niille ihan hyvin, meidän taidoilla ei vaan tarpeeksi suoraviivaisesti saatu ajettua jotta olisimme kuninkalliseille pärjätty 😉
Brecon
Sieltä Breconiin jossa vietimme 10päivää. Tällä kertaa kisasimme enemmän kun treenattiin, siirtymisiin menee paljon aikaa joten aika vaan katoaa…
Yksi kisa joka oli ylitse muiden, oli Llanarthne. Haku oli 800yardia, kolmen lohkon läpi porteista. Ekana päivänä oli south wales-style, jolloin sai tällä kertaa mennä kakkoslohkolle lähettämään jos halusi koska oli niin vaikea. Suuri osa teki niin, mutta me päätimme luottaa koiriin, kun olimme tällaista treenanneet Bobbyn ja Annin luona.
Hyvin menikin, molemmat koirat löysivät lampaat, Spot yhdellä outbendillä portin kohdalla (joka piti arvata missä on) ja Rhy yhdellä siinä ja yhdellä kolmannella lohkolla. Paikalliset olivat ihmeissään kun meidän koirat jotka olivat siellä ekaa kertaa löysivät sinne, kuulemma amazing 🙂 Leena selvisi Maltan rististä, minä en.
Seuraavana päivänä sama rata mutta National style. Nyt Spot musti portit ja löysi lampaat ilman lisäkäskyä, Rhylle annoin varmuuden vuoksi yhden ennen oletettua portin kohtaa kun minusta tuntui että katsoi sisäänpäin vireiselle lohkolle, missä oli poistovarikkolaidun. Tämä rata oli sitten yksi meidän parhaista. Haku portti oli doglegged, ihan tajuton fiilis kun koira ottaa käskyt jotka annat melkein pelkällä mutulla n 700yardin päässä, lampaat näkyvät vaan pilkkuna. Osuttiin fetchgateen, hvyin meni koko fetchi vaikka ei lampaita ja koiraa välillä näe lainkaan pensasaidan takaa. Ns ajotriangeli (joka ei nyt ollut normitriangeli) meni kans hyvin, sitten vielä täydellisesti häkkiin. Apua miten hieno mun koira oli!
Samaa mieltä oli myös muut ihmiset, täältä tuli ekat ostotarjoukset Rhystä 😉 Olimme tyhmyydessämme maksaneet vain Novicen maksun (palkitaan erikseen ne jotka eivät ole voittaneet open-luokkaa, rata siis sama), eli Rhy voitti tämän Novicen ja olisi ollut Openissa eli kaikista vielä 2:nen jos olis tajunnut maksaa sen 1,5£ lisää.

Rata kolmen laitumen läpi porteista, 800yrd

Leena ja Spot Maltan ristillä
Sitten oli toinen double fetch-finaali kisa kivalla rinnelaitumella. Kun Rhy lähti tolpan kiertoon ja ekaa porttia kohti, huomsin että jotenkin vilkaisi sivuun mutta jatkoi ajoa. Lähtövarikolta olikin karannut muutama lammas, näitä nyt sitten muutam henkilö ja koirat yritti vihltääen saada pois ennen kuin yhdistyivät meidän laumaan. Kävivät kuulemma aina alhaalla crossilla asti, sitten saivat ne vähän ylemmäs, kun olimme jakoringissä olivat saaneet muut paitsi yhden ylemmäs, tämä yksi seitoi ja määki sitten koko jaon ja häkityksen ajan meidän lampaille. Sai muuten sitten olla aikas rauhallinen jaossa, kun kaksi uuhta olivat lentoon lähdössä kamun luo koko ajan. Saimme jaettua mutta aika loppui häkkiin. Ei piste menestystä, mutta Rhy oli kyllä hyvä.

Jakoringissä. Yksi uuhi seisoo crossilla määkimässä, muu porukka vähän ylempänä mäessä…yrittävät niitä sada samaan aikaan pois radalta onnistumatta. Ajan loputtua häkillä, Rhy kävi kerilemässä myös ylärinteen uhhet pois radalta
Muutamassa kisassa vielä käytiin ja jokunen palkintosija lisää, mutta ei mitään erityistä muistettavaa, kait…

North Wales, kolme lammasta, josta yksi oli erittäin villi ja omaperäinen ja taisteltiin sen kanssa koko radan läpi
Maan päällinen taivas
Päivä ennen Penclynin kisoja, kun olimme rakentaneet radan ja varikot, menimme hilleille Brecon Beacons keräämään lampaita kisoihin Kevinin ja Daven kanssa. Neljä kyydissä mönkkärillä ja Kevin ajoi, minä istuin edessä…jiizus
Ei voi sanoin kuvata, eikä kuvat kerro lähellekään kaikkea. Niin tautisen kaunista, että melkein itketti. Lampaita joka paikassa..laaksossa rinteissä ja huipulla. Kevin koirineen keräsi huipuilta omansa, Dave ajoi niitä toisesta suunnasta. Täällähän siis kaikkien lampaat laiduntavat sekaisin, sieltä sitten etsitään ja kerätään omat pois jotka ovat omalla värillä merkattu. Me pidimme omaa puolta ja työnsimme omista suunnista, lopuksi Kevin sorteeradi pois väärän väriset ja reilu 200 kuljetettiin alaspäin käsittelyaitaukseen. Siellä Rhy sai olla pennissä, että se tykkää siitä ( juu ollaan huomattu kun sinne yrittää kisoissakin). Kun sopivat lampaat oli eroteltu, loput ajettiin takaisin hilleille ja muut kävelytettiin farmille kapeita teitä pitkin. Wau mikä päivä, tätä ei unohda ikinä ja tänne on päästävä uudelleen ❤

Rhy ja Spot, Brecon Beacons

Lampaat viety käsittelyaitaukseen
-
- Varikolla mukavaa kuunella juttuja

Rhy spottaa lampaita

Mirk jakanut
Seuraavana päivänä oli sitten kisat. Nämä olivat South Wales Sheepdog Associationin kisat. Kisattiin Novice (eli ne jotka eivät ole voittaneet III-luokka), Young handler ja Brace, rata oli toki Open rata sama kaikille.
Evanseilla on aivan täydelliset lampaat, herkät ei hysteeriset mutta kyllä niitä ajaa pitää. Leena taisi missata portin Spotilla, Jessi ei osallistunut koska oli pre-entry ja Leena ei siinä vaiheessa ollut varma lähteekö Jessi mukaan vai ei.
Saatiin väännettyä väkisin ok rata, turbulenssia ennen ykkösporttia mutta osuttiin lopujen lopuksi. Ei ollut todellakaan meidän paras ajo, niin kuin meidän yksi uusi tuttavuus sanoi, ”well done , even if I have seen him better”, mutta riitti sitten loppujen lopuksi kisan voittoon. Saatiin hieno kiertopokaali johon on nimi kaiverrettava, ensi vuonna on pokaali palautettava ja arvosteltava ko kisa SWSDA:n presidentin kanssa, tai saan porttikiellon Walesiin kuulemma 😉 Oli ihan kiva päätös kisailuun, että Rhy voitti kisan jonka järjestäjä oli hänen kasvattajansa (joka oli aika tyytyväinen 🙂

Rhy tolpalla. SWSDA:n kisa Penclyn farm

Rataa purkamassa, Penclyn farm
Viimeiset päivät
Treenasimme farmilla, sekä kävimme katsomassa pentuja jotka toisimme Suomeen. Päivät kuluivat nopeasti treenaten jonkun verran omia, sekä katsellessaan kun Kevin treenasi sekä omia nuoria että myytäviä koiria. Yksi ylitse muiden oli taas hänen nuorissa uroksista, ei sille itse pärjäisi mutta käytää jollekin voisi…
Rhyn isä, Int Supr Champ Mirk palloili vähän väliä ympäri farmia, on tällä hetkellä Daven lempparikoiria ja käyttää sitä paljon farmin töissä. Kevin huikkasi minulle yksi päivä että ota Mirk ja treenaa vähän sillä…whaaat, apua!? Mirk oli hirmu hauska, ensin jopa kuunteli vähän mitä vihelsin…sitten hoksas että ei tuosta ole mihinkään ja teki ihan mitä sitä huvitti, vitsi mua nauratti. Vasta kun tein jakoja ja olin itse terävämpi, otti mua tosissaan…oli pakko kokeilla myös yksi look back ja lähti kun salama Leenan kikattaessa portilla, mun ilmeelle kait 🙂 Oli niin tuttu naama kun jakaessa piti lampaita, tietty rauhallisempi ja pehmeämmät liikkeet mutta silti. En sitten saanut sitä pois lampailta kun piti lopettaa, oli huudettava Kevin apuun…eipä meinannut sekään saada vaikka sille miten karjui…Dave tuli jopa ulos lampolasta kysymään mitä sä sitä Mirkiä kiusaat, sai sitten kun huijas flankkaamalla portin puolelle. Hih, nyt von syyttää Rhyn vaikeuksia lampaiden jättämisestä Mirkiä 😀
Keskiviikkona pennut kyytiin ja kohti Englantia, jossa otimme illalla Jessica ja Samulin kyytiin jotka olivat tulleet tänne katsomaan International Sheepdog trialia. Myöhemmin liittyi joukkoon myös Tiina ja Jatta.
Tämä on maailman arvostetuin paimennuskilpailu. Siinä kisaa Wales, Englanti, Scotlanti ja Irlanti Internationa Supreme Champion tittelistä.
Olin varannut majotuksen Black Down villagesta joka oli ihan Stoneleigh Parkin vieressä, 30£/yö/huone. Oltiin siellä yksi yö ja sitten vaihdettiin. Tapiolan assistentti palvelu löysi meille 10 minsan päästä pienen kivan hotellin isolla huoneella johon sai jopa ottaa koirat sisään, 40£/yö/huone aamiaisella.
Olin odottanut kisoja kovasti, mukan usea tuttu sekä paljon nimiä. Stonelrigh Park oli kaunis, katsomot ja sää hyvä. Rata näytti ensi silmäyksellä pieneltä tällaiseen kisaa, finaaliradan saivat kuitenkin haastavaksi.
Kolme intensiivistä päivää, halusi nähdä oikeastaan jokaisen koiran, piti käydä aikuiset koirat hoitamassa omassa autossa sekä neljä riiviö pentua jotka olivat Kevinin traikussa. Meidän suosikeista Nigel ja Super Jody olivat toisia, Aled ja pieni Gypsy päätyivät neljänneksi, Kevin valitettavasti ei saanut kahta viimeistä uuhta jaettua sorttauksessa pois, tämä koitui monelle kompastuskiveksi. Pennant ja Megin isoisä Sweep eivät päässeet finaaliin niin kuin ei myöskään suosikkini Jim Cropper ja Nidderdale Nid.
Moni saarilta ja kisaajista itse, olivat sitä mieltä että taso kisoissa on laskentut, että voittajakoira ei ollut tittelin arvoinen. Imo, vaikka Mo ei ole mikään vahva koira se ja Ian olivat yhdessä tämän päivän parhaat koska voittivat tämän kisan. Kun on nähnyt ja kuullut miten Ian ohjasi viime vuonna karjuen Gusin voittoon, ei voinut kun nostaa hattua miten aivan eri tyylillä kannustavasti auttoi pientä Mo narttua niin paljon kun vaan pystyi selviytymään tästä hasteesta!

Ihana Colin Gordon (Janitan Daon kasvattaja), signeeraamassa kirjoittamansa kirjaa minulle
Sitten olikin maanantaina kotiin paluun aika, Samuli lensi kotiin ja Jessica jäi muutamaksi päiväksi Lontooseen Neran kanssa.
Harwichin lähellä pysähdyimme Ed Hawkinsonin luona joka oli kutsunut meidän sinne treenaman ja yöpymään. Olikin hirmu kivat ja hyvät treenit Suffolkeilla Haughley parkissa.

Rhy ja Suffolkit

The Ladies of Haughley park
Tiistaina laivaan. Ihan järkyttävä matka, tuuli oli jossain vaiheessa 25m/sek sanoi yövahti ja kovemmaksi yltyi. Leena oksensi vessassa monta tuntia ja minä yritin rukoillen pysyä sängyssä, luulin oikeasti että tämä oli nyt tässä. Tätä kesti n klo 21 – 10 seuraavana aamuna. Ajoimme seuraavan päivän ja yön läpi Tanskan ja Ruotsin, Suomessa to ilta.
Ninka, Lasse ja Hippa olivat yöllä pihalla vastassa. Hippa ajoi ensi Rhytä takaa ja Rhys sai nähdä ja kuulla miten Hipan purukalusto toimi…yhtäkkiä Hippa muutti sitten mielensä ja sanoi tahdon. Nalkissa olivat yli 45min…meinasin jo ruveta googlettamaan miten kauan tämä voi kestää… Eli jos vahudikkaita penneleitä tekee mieli, niin Ninkaan vaan yhteyttä.
Siiten alkoi arki, työ ja kotihommat. Samua oli ollut ikävä ja oli kiva nähdä, vaikka sitä ei kauan kestänyt ennen kuin taas oli takaisin Rissen luona.
Rantasalmen karsintakisat + junnu ja nuorten mestis
Perjantaina tehtiin ihan hyvä rata vaikka oli siksakia tolpalta ykkösportille, 93p joka riitti kolmanteen sijaan. Severi otti kaksoisvoiton.
Lauantaina oli raskasta ja takkuista, tuntui ihan kamalalta mutta pisteitä silti 93 taas joka riitti neljänteen sijaan.

Perjantain pakintojen jako
Leena ja Meg ajoivat hirmu hyvän I-luokan radan ja tulivat toiseksi junnumestaruudessa, Mico ja Börje tekivät myös upean radan ja voittivat Megin kahdella piisteellä, finemang!
Olin varikolla töissä joten Jessican ja Dewin radan näin vaan kaukaa, hyvin haki vaikka pysähtyi kerran liian aikain mutta jatkoi käskystä. Ajo crossilla oli Dewmäisen tyylikästä, olisi voiut saada siitä palkinnon päivän kauneimmasta ajosta,
Jonna ja Mäykky tekivät ihan oman esityksen, mutta Mäykky oli tehnyt huippuhaun ja hoitanut tilanteet huippuhyvin!
SM-kisoissa tulee olemaan toisena päivänä maltan risti, argh. Olemme siinä niin surkeita Rhyn kanssa, siinä on flankkien pakko olla ihan auki ja paine pois lampaista…eli ei todellakaan meidän bravuuria. Sitten JOS sattuisi pääsemään finaaliin…saa nähdä saanko Rhyn päästämään ekaa laumaa sekä lähtemään hakemaan toista…tätähän olemme treenanneet kerran pari vaan niin että ei näe toista laumaa… No, eka pitää sinne finaaliin pästä 😉
Innolla silti odotan kauden viimeisiä kisoja jotka ovat samalla SM-kisat sekä 5 ja 6 karsintakisat!

Rhy ❤
Ta daa!