Koiria tulee ja menee februari 12, 2014

Pennut muuttivat Jonnan luota meille Sipooseen 6-viikkoisina. Jessica oli lomalla joten ei tullut pitkiä päiviä yksikseen niille. Kiinnostuneita oli laidasta laitaan, olin kuitenkin päättänyt että jätän useamman kotiin kasvamaan jos tuntuu että tarjolla olevat kodit eivät tuntuisi sopivilta.
Niin kun toivoin niin suurin osa menee paimennukseen, yksi pentu jää kotiin ja muut saivat aivan mahtavat kodit. Uudet omistajat ovat lammastilallisista kovan tason paimennushandlereihin, sekä pari taitavaa agilitytaituria. Mikä on mukavaa on että ottajat halusivat juuri tästä yhdistelmästä, tai sitten olivat tykästyneet Rhyttikseen.

Viiru tyttö nykyään Brin (virallinen nimi Carys), muutti Ninkan ja Lassen luo Pohjois-Karjalaan ja hänestä tulee toivon mukaan isona lammastilan työ- ja kisakoira.

Brinsessa (c) Jessica Saukkonen

Split poika nykyään Frost, valloitti Samulin sydämen ja muuttaa Rönnäsiin lammastilalle opiskelemaan työkoiran taitoja karitsoinnin jälkeen. Siihen asti hän on sijaiskodissa siskonsa, Ninkan ja Lassen luona.

Frost

Bonus tyttö nykyään Mawr (tarkoittaa Cumryn kielellä mahtavaa), muuttaa taitavan Magdalenan luo Puolaan jossa hänestä tulee toivon mukaan agilitytähti  ja paimennuskin on ohjelmassa. Mauri asustelee helmikuun Even luona, kunnes Magda pääsee kultakimpaleensa hakemaan.

Mawr (c) Eve Taipale

Pilkku poika nykyään Shaun, muutti idylliseen Inkilänhoviin moninkertaisen Suomen mestarin Severin luo, jossa hän opiskelee lammaksia ja yrittää täyttää Benin ja Rokan suuret saappaat.

Shaun ja Rhy (c) Jessica Saukkonen

Splash tyttö nykyään One (virallinen nimi Tegan), muutti Helin ja Timon ja luo Kirkkonummelle, hänestä tulee toivon mukaan agilitytykki sekä tutustuttaa kaksijalkaiset paimennuksen maailmaan.

One metrossa (c) Heli Kutvonen

 

Ankkuri poika nykyään Kent, sulkee ympyrän ja muuttaa Walesiin Kevinin luo Penclyn Farmille, josta isä Rhy tuli meille 3,5 vuotta sitten. Vaikka Kent ei välttämättä sinne ikuisesti jäisikään, on suuri kunnia saada myydä Kevinille pentu. Itseasiassa, tämä yhdistelmä lähti hänen ehdotuksesta.
NoName poika nykyään Merc, jäi meille ainakin toistaiseksi opiskelemaan paimenkoiran työtä.

Merc, Kent ja Shaun (c) Jessica Saukkonen

Huhti – ja kesäkuussa meille muuttaa myös pari muuta pentua mielenkiintoisista yhdistelmistä, joiden linjoja ei ennestään Suomessa ole. Toinen aika pieni ja toinen muutaman kk vanha, eli yhteensä kesän yli on meillä kolme pentua. Koska en niin monta koiraa voi talven yli pitää, tulee kesällä tai syksyllä niistä pari myyntiin.

Talvi on kyllä ollut omituinen, mennään helmikuun puoli väliä ja olen vain kolannut pihaa  3 kertaa, mutta en todellakaan valita. Kelit on sen verran sallineet, että Samulilla ollaan käyty kerran viikossa tai kahdessa vähän tuntumaa ottamassa joko sisällä tai ulkona.
Sunnuntaina Coel 9,5 kk oli mun kanssa kuivittamassa Samulilla, on niin järkevä ja näpsäkkä että se voi jo tehdä helpompia töitä.  Ei lainkaan piittaa tai päätä huimaa, vaikka suuret texel- ja dorset mammat ottavat siitä mittaa, seisoo rentona niiden edessä jopa nenäkkäin mutta silti koko ajan keskittyminen tapissa. Ei myöskään hirvitä mennä uuhilauman ja seinän väliin. Välillä tietty vähän ”unohtaa” että tehtävän nimi oli pitää uuhia paikoillaan, kun haen olkia ja levittelen niitä, käy koukkaamassa niiden taakse ja siirtää toiseen nurkkaan jne. mutta kaiken kaikkiaan hyvä paimenkoira siitä on kasvamassa.

Treenattiin ihan vähäsen ulkonakin, pois tasapainosta jatkettiin ja onnistuu jo hyvin kun autan sijoittautumisellani, peruskuljetus ja tasapainoilu on ollut sille piis of kakku jo kauan. Intensiivisyyttä tullut lisää, kestää ihmeen paljon painetta nuoresta iästään huolimatta, itsepäisyyden on perinyt isältään mutta välillä se onkin hyvä ominaisuus.
Flossilta on perinyt taidon kytkeä silmän päälle ja pois tarvittaessa, tämä on hyvä ominaisuus mihin en ole tottunut, Rhy kun ei ilman kovaa painetta höllää painetta lampaisiin. Nyt haluaisin saada sen oikein lentäville lampaille, jotta saatais actionia ja sitä kautta erilaista treeniä.
Rhos veli kävi taas fiilistelemässä, Jonnalle ei ihan helppo tehtävä tämän leijonan kanssa Magdan ja Mäykyn jälkeen. Tässä on koira joka ei jätä ketään kylmäksi, ainakaan tässä vaiheessa. Joko tykätään että se on ihan hirveä tai sitten nähdään ne makeat liikkeet, intensiteetin ja päättäväisyyden millä mummin kulta pakittaa grizzlytkin puuhun. Rhos on juuri sitä, mitä näin sieluni silmissä mitä Rhyn ja Flossin pennut parhaimmiillan olisi. Tosi Hottis.

Meg pääsi myös lampaille, kroppa on tosi hyvässä kunnossa fyysisesti, vaikka kunto ja kestävyys ei tietty vielä ole mitä se oli ennen pentuja. Meg oli oikeastaan tosi makea, taas näin miksi siihen ihastuin ja sitä myötä ostin. Vaikka ei ole niin pitkälle koulutettu (osaa tietty suunnat sekä suulliset että vihellykset), siinä on itsessään niin makeita juttuja ja älyä lampailla jota sillä ei muualla ole. Se on nopea, vahvaviettinen, loputtoman innokas, se ei ikinä happane ja on aika kova, eli ei mikään tyypillinen narttu. Olen harkinnut sen myyntiä kun sekoittaa laumaa tarhakoiran hässläämisellä  ja on liian rasittava kissan kanssa, helpottuisi muutenkin kun olisi vain uroksia.
Tulee kuitenkin mukaan Walesiin mulle työkoiraksi, eli saa paljon kokemusta sekä isoista laumoista että lähityöstä ja karitsoista, ja toivon mukaan saan meidän työnantajalta apua viedä sen koulutustakin eteenpäin. Terveystutkittuna hyvällä suvulla, se on arvokas narttu joka olisi helppo myydä siellä…mutta katsotaan nyt mitä tulemaan pitää.

Rhy sai tehdä vähän jakoja ja singlejä jota se rakastaa, olin vuosikokouksen jälkeen niin löysä ja lepsu että Rhyn miekat löi kipinöitä ja Rhy keuli minkä ehti… Oikeasti jos omaksuisin sen mitä muille sanon, että koira oppii tekemällä, en treenaisi tuossa tilassa. Flankit sen kun tiukkenee ja tapaturmariski kasvaa, sitä myötä kun tyyppi  saa luvalla totetuttaa itseään vetämällä lasermiekkaa toisensa jälkeen esille. Eli ammun itseni jalkaan kun annan sen toimia niin. Tyhmä minä.

Kemi Rhys (c) Jessica Saukkonen

Muutama viikko sitten olimme Rhyn kanssa avustamassa uuhien skannauksessa. Noin 340 sikiötä löytyi, joten vilskettä on luvassa Rönnäsiin.

Rhy rännittämässä. Pokka pitää.

Enää 18 päivää lähtöön. Ta daa

Päivä kerrallaan december 31, 2013

Megin pennut kasvavat ja voivat hyvin Jonnan luona Vantaalla, vaikka vaikeuksia on ollut kun Megin maito ei ole riittänyt/herunut riittävästi. Meg nirsoilee ruuan kanssa joten sekin on vaikeuttanut homman toimivuutta. Ovat nyt reilun 3 viikkoa, 6 viikkoisena muuttavat sitten Sipooseen. Tällä hetkellä vapaana 1 uros ja 1 narttu, tai 2 narttua… Päätämme myöhemmin kuin luonteita rupea näkemään paremmin kuka mene minne ja kuka jää, sekä tietty pentujen ostajat saavat vaikuttaa päätöksiin. Ao kuvat on Jessica Saukkosen ottamia.

Splash tai Bonus-tyttö loikoilee

.
Split poseeraa

Pilkku poseeraa (poika)

Syksy ja talvi on ollut sateinen ja pimeä,
minua ei kuitenkaan haittaa, kun yksikseen pihan ja pihatien kolaaminen käsin viime talvena oli yhtä h*******ä. Toisaalta torppaan on muuttanut nuorehko poliisi joka toivon mukaan auttaa siinä hommassa.
Treenaaminen on jäänyt oikeastaan kokonaan. Ollaan käyty viikonloppuisin Samulilla kun ollan ehditty, Rhy tehnyt työt ja Coel on päässyt välillä vähän fiilistelemään.
Tuntuu tällä hetkeltä (8kk) hirmu hauskalta tapaukselta, kevyempi ja rennompi versio isästään. Olen sen verran tunkenut mukaan sen paimenuskuvioon, että tasapainottelee nyt minulle eikä vaan pidä niitä aitaa vastaan. Viimeeksi otin suuntakäskyt mukaan kun lähti flänkille, tässä vaiheessa menee vaan tasapainoon ja saa varmaan jäädä kevääseen ennen kun alan tasapainoa rikkomaan. Jos lampaita karkaa laumasta hakee ne näpsäkkäästi takaisin, kun jäävät jumittamaan aitaan kiinni, lähestyy hiljaa ja antaa aikaa, mutta jos mitään ei tapahdu ratkaisee asian tekemällä syöksyn useimmiten ekaan uuheen, jolloin jumi lähtee purkautumaan. Olisiko fiksu…saa sii.
Kännykkäkuvat on mitä on, Samuli onnistui saamaan pari hauskaa kuvaa.

(c) Samuli Näri
Coel 8kk

(c) Samuli Näri
Tuossa yritän saada Coelia lampaiden taakse ja ottaa ne ulos häkistä, ensin haluaa vaan painaa ne aitaan kiinni mutta lopulta myöntyi, siinä vaiheessa lampaita ei kamalasti huvittanut liikkua mutta sitkeys palkittiin. Ei ole valmis vielä yksin tähän näin pienessä tilassa.

Pennuista nuorisoon ja matkaa suunnitellen december 10, 2013

5.12 Meg synnytti 7 pentua, 4 poikaa ja 3 tyttöä joista viisi trikkiä ja 2 mustavalkoista. Laskettu aika oli 10.12 joten tulivat 5 päivää etukäteen. Äiti ja lapset voivat hyvin

.

Muuten välillä hässläävä Meg on rauhallinen ja hyvä äiti. Itse asiassa jo muutama viikko ennen synnytystä Meg muuttui myös kotona, lenkillä se on aina ollut porukan rauhallisin ja nyt myös kotona enimmäkseen lepäillyt ja seuraillut muiden touhua. Kerjäämään on oppinut myös, kun olen matolääkkeet piilottanut meetwurstin siivuihin.
Koska itsekin odotan paljon tästä pentueesta, tulen pitämään 1-2 pentua ja annan niiden kasvaa päättäen myöhemmin mikä jää meille, mahdollisesti koulutan molemmat ja myyn sitten peruskoulutettuna (paimennukseen). Pentuja on enimmäkseen kysytty tiloille sekä ulkomaille kisakoiriksi, mitään ei olla vielä pätetty tai luvattu kun vientiä autolla Enkkuihin maaliskuussa pitää vielä selvittää. Eli jokunen mahdollisesti vielä vapaana…
Jos pidän vaan yhden pennun näistä, ostan yhden pennun kasvamaan muualta . Siitä sitten lisää keväällä.

Paimennuskausi on ohi nyt voisi sanoa. Coel ja Morri ovat päässeet vähän fiilistelemään Samulin luona treeniaiatuksessa teurasporukalla, laumassa silloin n 20 eläintä. Sain jo aikaisemmin Coelin ottamaan minut mukaan paimennusmaailmaansa, vaikka onkin sen verran intensiivinen että on vähän omassa kuplassaan. Kuuntelee kyllä jonkun verran ja tasapainottelee kivasti. Kovasti haluaa pääpuolelle mistä pidän, karkaavia eläimiä palauttaa ja tykkää niiden pitämisestä. Poimii myös hyvin silmällä mukaan eläimiä jotka yrittävät levitä, silloin kun huomaa että jotkut jäävät. Tällä hetkellä on kevyempi versio isästään ja omaa vähemmän silmää ja tuntuu helpommalta, toisaalta Rhy oli jo 10kk kun pääsi kevättalvella lampaille, Coel voi muuttua tässä kevään aikan vaikka mihin suuntaan.
Leena ehti ennen kotiin lähtöään harjoitella muutaman kerran Morrilla, Morrilla paljon hienoja liikkeitä ja kivan pacen löytää helposti. Tällä hetkellä tyylikkäämpi kuin Coel, mutta ovat kyllä muutenkin aivan erilaisia. Jäännä nähdä miten veljekset kehittyvät.
Rhy on päässyt mukaan punnitushommiin, eli siirretään edes takaisin lampolasta toiseen ja punnituspaikalle uusia ryhmiä. Rännityshommat ovat sen mielestä siistiä, se onkin yksi hommista jotka ovat lisänneet nuorena sen itseluottamusta ja rentoutta. Reilu vuosi sitten ei olisi kyennyt seistä lampaiden kanssa nenätyste, vaan ne olisi pitänyt painaa aidoista yli. Kyllähän se vieläkin vähän etsii tilanteita ja mielellään ymmärtää että joku pitää pitää erillään muista… Pässit ovat hankalassa paikassa eivätkä mielellään tule sieltä ulos, niiden kanssa onkin hankalinta saada sitä hellittämään painetta jotta uskaltavat kääntyä ja tulla ulos kun on sanut ne niputettua aukolle. Melkein joka kertaa saa jonkun kolhun kun joutuu pässin ja tiiliseinän väliin, onneksi on hyvä osteopaatti Mari Hyytiäinen joka käy availemassa sitä. 
Video Rhystä ja uuhista rännityksessä, oli pakko laittaa musiikkia kun movie maker kääni sen peilikuvaski…eli kun sanon come by menee away ja päinvastoin. Jos joku tietää miten sen saa käännettyä, niin pliis kertokaa
https://www.youtube.com/watch?v=PkOXRc91EkE

Pakkanen puakkuu myös täällä etelässä, ei onneksi niin kuin Leenan luona Kittilässä jossa eilen oli -37´c… Tänään aloitin sitten alustavasti kevään sekä syksyn matkoja varailemaan. Jään vuorotteluvapaalle maaliskuussa, lähdemme Leenan kanssa kolmeksi kuukaudeksi Pohjois Walesiin töihin, 600 uuhen lammasfarmilla kuulemma paljon töitä tiedossa koirille. Siistiä!
Koska toivomme että ehtisimme vähän treenata myös, niin nuoriso Coel ja Morri lähtevät mukaan hakemaan kokemuksia.
Elokussa on sitten EM-kisat Tanskassa ja syyskuussa MM-kisat Skotlannissa, eli silloinkin olemme n kuukauden poissa kotoa.

Meg x Kemi Rhys oktober 19, 2013

Hoksasin että en ole muistanut kertoa että ostin uuden koiran Walesista.
Koska loukkaantumisriski on paimennuskoiralla töissä/treenissä aika suuri, ajattelin että haluan toisen koiran jolla treenata kun Coel vielä niin pieni, jotta en ole ihan ilman jos Rhylle käy köpelösti.
Olin Kevinille tästä jo jokunen kuukaisi puhunut, ja keväällä ennen reissua Kevin laittoi viestiä että nyt voisi olla yksi hyvä narttu. Kevin tietää miten treenaan, mitä toivon, minkälainen olen ja mitä minulla on ennestään.
Meg oli n 1,5 v ja ollut Kevinillä reilun kuukauden treenattavana, ennen tätä karkaillut lampaille ja tehnyt vaan omiaan edellisillä omistajilla sekä ollut ”koulutettavana” pohjois englannissa, mistä oli palannut vielä pahempana jolloin Kevin osti sen. Miksi tämä sitten sopisi minulle ,  kapasiteettia löytyy eikä happane mistään, erittäin treenattava mutta vaikeampi ja kovempi kuin Rhy….hmm
Muistutti enemmän huskyä, mutta lampailla näytti tietty hyvältä ja pätevältä kun Kevin sitä ajoi, jaksaa jaksaa jaksaa ja antaa innolla aina 150% vaikka miten poikki olis. Epäilin pärjäänkö sille, päätin sitten kokeilla ja täällä se nyt sitten on.
Meg on JR Griffithin Bobin tytär, joka on Pennant Williamsin Sweepin (joka on ihan feivöriitti) poika. Alkuvaikeuksien jälkeen pystyn nyt treenaamaan sitä ilman että olen turhatumisen partaalla joka kerta.
JOS saan sen käsiin niin että kuuntelee aina, siitä voi tulla oikein hyvä. Tuntuu olevan peloton ja nokkela, ei pure turhaan ja saa homman hoidettua nopeasti, vaikka silmän puutteen takia ei niin tyylikkäästi kun toivoisin. Niin kuin Kevin sanoo, usein niitä kisoja ei ne tyylikkäämmät koirat voita, se on totta mutta kun niitä ei voita kuitenkaan, niin voi sitten hävitä tyylikkäällä koiralla 😀
Megillä astutettiin onnistuneesti Rhyllä, joten jos kaikki menee hyvin niin olisi pentuja odotettavissa joulukuun alkupuolella.
Jos molemmat periyttävät vahvoja ominaisuuksiaan, ihan helppoja niistä ei tule. Niin kuin K sanoi ovat oikein dreamteam…tai horrorteam (minun kommentti).
Eli paimennuspuolelle ei aloittelijoille, agility/harrastuspuolelle luulisin sopivan enemmän kuin hyvin kaikille jotka haluavat vähän enemmän koiraa, mutta ei ensimmäiseksi koiraksi.

Kemi Rhys ( D K Evans Int Supr Ch Mirk x Straid Meg)
on n 53 cm, lyhyt/semi karvainen pohjavillalla. Rauhallinen kotona, ystävällinen ihmisille ja muille koirille. Itsenäinen. AA/00 DNA Normal

(c)
Päivi Sumulehto

Paimennus
SPKY:n perusrata suoritettu, kilpailee III-luokassa
SM-5, 2013
Maajoukkuekarsintojen 1:en
Syttyi pikkupentuna. Nopea, vahvaviettinen, sopivasti silmää (ei jumita), intensiivinen, periksiantamaton, rakastaa eläinten pitämistä ja haasteita, luonnolliset hakukaaret, ilman puuttumista ahtaat flankit ja jarrulla saa muutenkin seistä. Puree puolustautuakseen tai käskystä. Omaa myös työälyä sekä hyvän koulutettavauuden. Paimentanut myös nautoja.

(c) Joski Rissanen
Rhy

Agility
Suuri taistelutahto, nopea mutta aivot mukana, hyvä kropan hallinta ja hyppää hyvin. Helppo kouluttaa, keskittyy hyvin. Kuumenee kentän laidalla jos annetaan.

Meg (Jr Griffiths Bob by Pennat Williams Sweep x June)
On n 50cm, lyhytkarvainen pohjavillalla. Vilkas mutta ystävällinen sekä ihmisille että muille koirille, haluaa mielyttää mutta ei ole pehmeä.  BB/00, ei DNA testattu.

Meg
(c) Sophie Holt

Paimennus
SPKY:n perusrata suoritettu 12.10.2013. Ei kisattu.
Nopea ja kiihkeä, vähän silmää, tehokas, väsymätön, nokkela ja peloton.

Megillä ei olla harastettu mitään muuta, mutta leikkii ja taistelee eikä kuumene yli. Alla pieni pätkä Megistä, jossa työstää tahmeita pässikaritsoja tehokkaasti. Treenivideo mahd myös tulossa myöhemmin.

Someron karsinta- ja SM-kisat oktober 10, 2013

Kisat käytiin Kotikoskien tilalla, jossa kisajärjestelyt olivat (niin kuin aina) loistavat ja lampaat kevyet mutta eivät antaneet ohjaajan hengähtää, jos ei keskittynyt satasella niihin niin peli oli menetetty. Pelto on siinä mielessä haastava kun on iso ja litteä, tumma metsä takana joka tekee vaikeaksi erottaa eläimet ja koiran. Onneksi oli tuotu koroke joka helpottaa vähäsen, ainakin henkisesti, meille tappijaloille.

Perjantaina pisteet olivat ok ja riitti sijalle 2 Leenan ja Spotin jälkeen, vaikka ei osuttu kakkosporttiin. Krossi oli molempina päivinä haastava, porukka ajoi ylä ja alapuolelta 30-50m, jopa konkarit. Katsoin monta koiraa krossin kohdalta sivusta, ainoa kenen minä näin joka oli edes lähellä oli Leena, voitti sitten tosiaan tämän startin.

Lauantaina tuuli kovaa ja rata oli käännetty. Olin jännittänyt nostoa, matka oli pitkä ja varikko lähellä eikä näe itse mitä siellä tapahtuu, pelkäsin että Rhy ottaisi matsia jonkun kanssa…tai vilkuilisi varikolle jolloin herpaantuminen omaan porukkaan voisi olla katastrofaalista. Sitähän on nyt keväästä lähtien tehnyt, jos varikko lähellä katsoo ja haikailee sinne. Nosto hyvä mutta tuonti liian lujaa varmaan, tyypillinen suomalainen mihin lampaisiin töötätään vauhtia kybällä, hakuportista just ohi, argh.
Näin päin meillä on ennen ykkösporttia jostain syystä usein ongelmia tällä pellolla. Kuuluvuus/tottelevaisuus katoa jonnekin, taas vihelsin oikea 4-5 kertaa todellakin ajoissa kun olivat menossa pois linjalta, jopa huusin sinne väliin. Silti ei kuullut ennen kuin oli liian myöhäistä ja portista menivät ohi. Sen jälkeen en luottanut enää koiraan ja rupesin katsomaan sitä lampaiden sijaan, sen sitten tietää miten siinä käy eli linjat kusee ja pahasti. Jako oli nopea ja raju, liian, ja se näkyi heti pisteissä.
Ainoa joka oikeasti ajoi hyvän radan oli Minna ja Pomo, jotka sitten voittivatkin aivan ylivoimaisesti 89 p, niin ansaittu ja hyvän makuinen voitto! Seuraavilla oli sitten 6:lla ja 5:lla alkaavia pisteitä….
Vanhalan Pirjo joka työskenteli koko vkl varikolla ja vei lampaita tolpalle, osasi kertoa että ekana päivänä Rhy oli ollut ihan pannukakkuna ja liikkunut kun rapu nostossa, lauantaina oli ainoana koirana vilkuillut varikolle päin nostossa…oli kuitenkin nostanut hyvin. Hyvää (vaikka ahdistavaa) tietoa taas Pirjolta!
Selvisi kuitenkin että olimme päässeet tuplahaku finaaliin, kolmanneksi parhailla yheispisteillä. Leenalla parhaat ja Minnalla toiseksi parhaat, myös Jonna ja Magda pääsivät finaaliin, siistiä!
Sunnuntain radalla oli sitten pisin ajo mitä olin ikinä ajanut. Monta muutakin asiaa askarrutti…oikeakätinen ajo eli ykkösportti siellä tien vieressä (ottaisiko käskyjä siinä), ykköshaku ihan varikon edestä – arvelin kyllä että saan sen pois sieltä mutta jos edes niitä vilkuilee niin ei tule saamaan tarpeeksi vahvaa otetta omasta porukastaan että nousisi hyvin ja suoraan. Tuleeko päästämään irti ykkösporukasta ja lähtemään hakemaan toista porukkaa…look backia ei ikinä tehty onnistuneesti näin pitkällä etäisyydellä, ja luuleeko sitten että toinen porukka on ne määkivät ykkösvarikolla…glumps, maha kääntyi useita kierroksia ja jalat sheikkas kun kaikki pyöri päässä. Silti aivan sikasiistiä päästä ekaa kertaa tuplahakufinaaliin!

(c)Silja Alamikkotervo
Rhy on the drive, good pace and line

En ole enää tänä vuonna runtannut Rhytä ennen lähtöä, nytkin annoin sen kävellä edellä ja screenata lampaita ( en ollut känyt niitä näyttämässä ennen lähtöä), katsoi vähän sisäänpäin mutta en huolestunut. Pari standia jotta menis kunnolla ulos ja lähetys oikealle. Lujaa lähti mutta ennen puolta väliä rupesi ottamaan sisäänpäin, ajattelin että ottaa takaisin ulos kun näkee että ei ole lampaita vielä (niin kuin yleensä)…ei ottanut. Tajusin kauhukseni että on bongannut likkeet kakkosvarikolla (vasemmalla) ja on menossa sinne…staaaaand- staaand vihellys ja uusi oikea jolla luopui kakkosvarikosta ja lähti oikeaan suuntaan. Hyvä nosto ja tuonti viistosti (doglegged) kohti hakuporttia. Kun lampaat olivat jättötolpalla, pari kovaa standia ja flankki oikealle ja look back-vihellys. Vihellys?! Eihän se sitä vielä osaa, argh. Kääntyi mutta oli väärässä kohdassa ja oli lähdössä takaisin ykkösvarikolle…muutama kertaa yritin look back-vihellyksellä  (idiootti) ja sitten tajusin viheltää vasen jolla lähti heti. Jiizus että olen urpo.
No, hieno kaari sinne (eikä mennyt varikolle jota kans pelkäsin), hyvä nosto ja tuonti kohti hakuporttia. Eka bunchi oli tässä vaiheessa ruvenneet valumaan lampolan yleisön puolen nurkkaa…Rhy piti omaa erillään (joka halusi tietty mennä odottavan luo) mutta painoi samalla odottavaa vielä alemmas…yhdistin ne sitten vähän ennen kun olivat minun luona. Tolpan kierto ja sitten alkoi pitkä ajo, ykköslinja oli aika jäätävä täytyy itsekin sano, Rhy sai hyvän otteen lampaista eikä tarvinnut paljoa tyyrätä. Krossilla sitten puolen välin jälkeen rupesivat valumaan alas (minä näin että ylös) , huomasin aivan liian myöhään joten krossi ollut palahsti off linessa sekä kakkosportista ohi.
Sitten pit 10:stä lampaasta jakaa pois kaksi merkattua + 3 ei merkattua ja häkittää ne. Sain jaettua ei merkatut pois, jätin koiran pitämään häkityslauman ja työnsin itse muita kohti lampolaa, Rhyn lauma yritti selkäni takaa liittyä muiden joukkoon mutta Rhy sai ne pidettyä erillään. Ei ollut hyvä jako mutta en tiennyt paljonko on enää aikaa… Äkkiä kohti häkkiä, paljon painetta Rhylle jotta pysyisi kaukana eikä painaisi lampaita liikaa…en ollut uskoa silmiäni kun saimme oiekasti ne häkkiin! Voi apua, portti kiinni ja megaloikkatuuletus ( tämä ei taida kuulua paimennusetikettiiin…)!

(c) Silja Alamikkotervo
Happy handler

Jännitys purkaantui nolosti niin kuin usein minulla, pillittämällä, en kyyneleitten läpi meinannut löytää edes ulos radalta, nolouden nolous.  Mahtava fiilis vaikka ei mikään nappirata ollut, mutta me selvisimme läpi koko radasta ja voi apua miten tyytyväinen olin tuohon rakkiryökäleeseen nimeltä Rhy!
Ennen meitä oli mennyt Jonna, sai magdan pienen mutkan jälkeen myös hakemaan toisen porukan, mikä ei ollut lainkaan itsestään selvää myös heidän kohdallaan, meidän kenraaliharjoituksein jälkeen… Oli kuitenkin känyt ulkona radalta joten valitettava disk. Niin kuin yksi konkari oli Magdasta sanonut, tuo koira tulee olemaan vuoden päästä pelottavan hyvä. Minun jälkeen meni vielä Minna ja Pomo jonka rataa en kunnolla nähnyt, sekä sitten viimeisenä Leena ja Spot. Leena teki hyvän radan Spotilla jonka look back on niin kaunis ja täydellinen, että ei ole tästä maailmasta niin kuin Minna sanoi, en ole nähnyt edes Keviniä tekevän niin kaunista ikinä.
Niinhän siinä sitten kävi että Leena ja Spot jumatsuikka voittivat Suomen Mestaruuden!!! Taas joutui itkemään ihan urakalla, eikö tämä helpota ikinä, miksi sitä ei voi olla iloinen ilman että itkee silmät päästä? Heikki ja Peppi-mummo 10 v hopealla ja Mico ja Börje pronssilla, supersiistiä! Neljänsiä olivat konkariSeveri ja Rokka sekä viidensiä ME!

Tuomari oli Irlannista Ned O´Keeffe, ankara mutta oikeudenmukainen tuomari. Tällaiset nostavat juuri tasoa, uskaltavat rokottaa pisteitä oli kuski kuka tahansa. Tuomari kehui kovasti ladyhandlereitä ja sanoi että näkyy että on haettua oppia ulkomailta, kehui myös lampaita täydellisiksi tällaiseen arvokisaan.
Sanoi että Rhyllä oli ollut perfect drive puoleen väliin krossia kunnes you let him down (argh), tuonnissa Rhy oli toiminut hyvin ja jaksoi pitää nojaavaa laumaan linjalla että ei mene muiden luo. Sanoi myös että, you have to be careful because your dog affects the sheep from a long distance, eli juuri tuonnissa kun painoi molempia sekä häkillä.

Edellispäivänä oli myös selvinnyt, että Rhy oli karsintakisojen kärjessä, kääk! Eli se tarkoittaa että me pääsemme edustamaan Suomea World Sheepdog trialiin Skotlantiin sekä EM-ksioihin Tanskaan 2014!!!
Tämä on niin pelottavaa mutta siistiä! 1,5v sitten tuntui vielä utopiselta että voisin ikinä ajaa kolmosluokan rataa, ohjaten koiraa tolpalta. Vuosi sitten teimme sen sitten ekan kerran, mutama kisa mennyt hyvin- muutama ok- ja muutama ihan katastrooffeja. Tunnen itseni vielä ihan aloittelijaksi, joka välillä onnistuu mutta useimmiten sekoilee ja tekee ihan vääriä päätöksiä, enkä löydä sitä balanssia jota tarvitaan hyviin ajoihin.
Olen kiitoksen velkaa niin monelle ihmiselle. Kevinille, mahtavasta periksiantamattomasta koirasta jonka rahkeet ei lopu kesken, sekä kaikesta avusta ja kannustuksesta jota häneltä olen saanut. Sitten tietty Samuli, ilman häntä emme olisi saanut sitä niin tärkeä lammaskokemusta puhumattakaan kaikesta muusta avusta. Ja viimein muuta ei vähiten mahtavat ystävät , jonka kanssa tätä matkaa ollaan yhdessä kuljettu, taivaan ja maan välillä jopa maan alle, pohdittu  ja analysoitu (varmaan liikaakin), masennuttu ja iloittu (onko tuo sana?) , mutta minkä sille voi kun on koukussa niin on.

Kuulumisia helmi – syyskuu september 27, 2013

Laiskuus ja kiire on vaivannut, tänne pääsy välillä myös hankaloittaa…ei välillä löydy muokkaus- tai uuden postauksen mahdollisuutta lainkaan.
Hyvä jos muistan puoltakaan…eli sekavaa ja epäjärjestystä luvassa puhumattakaan siitä miten paljon on unohtanut….
Varoitus!! Sisältää paljon Rhy-kehuja

Rhyn lapset
Rhyllä ollut talven jälkeen muutama tyttöystävä. Jessi, jolta jäi Leenalle Morrison poika. Floss, jolta jäi minulle mamman mussukka Coel sekä Jonnalle katu-uskottava Rhosvo Rhos. Viuhka synnytti kolme vauhdikasta tyttöä. Bet tuuppasi maailmaan 5+1 tulevaa pientä tulevaa paimenta. Donna taas saattoi maailmaan 5+3, niistä varmaan moni tulee näkymään agilityradoilla. Sitten ehdittiin vaan pihaan Walesista niin pihalla odotti Hippa, ja vielä yksi salarakas tulossa. Kiirettä on pitänyt sanoo Rhy, mutta mitä sitä nyt ei tyttöjen eteen tekisi.

Coel ja Morri

UK 4 weeks with Jonna and Leena
Huhtikuun lopulla pakkasimme auton täyteen ja suuntasimme Ruotsin, Tanskan läpi kohti UK:ta. Vietimme siellä mahtavat 3,5 viikkoa, treenasimme ja kävimme muutamat kisatkin sekä koirahuutokaupoissa. Lisää siitä Magdan blogista http://magdamay.blogspot.fi/

Kotona taas
oli palattava arkeen liian vähän Rönnäsissä mutta edes jonkun verran. Kevin tuli taas tänne juhannuksena pitämään meille 4-päiväisen paimennuskurssin meidän porukalle ja muutamalle kuunteluoppilaalle, hyvä oli niin kuin aina. Samuli oli yhdistänyt meille kaksi lohkoa sillalla, ylitysojan reunat oli trimmattu joten sieltä pääsivät koirat kätevästi toiselle pellolle, lampaat kulkivat siltaa pitkin.
Treenasimme tällä kertaa aika paljon incall ja outbendejä, jokunen lookback sekä sorteerausta. Kevin ajoi Megaeläintä kun en löytänyt siihen moodia lainkaan, on se vaan kone kun osaa. Silloin oli aikas tuskaista mutta nyt olen ehkä ruvennut ymmärtämään vähän miten mun pitää sitä treenata.

Karitsoiden punnitusta

Siiderponi Kevinin kurssilla

MegaMeg

Kisoja
Kotikosken tila. Rata toisin päin kun aiemmin, minä tykkäsin, taidettiin ajaa ihan ok radat hyvin liikkuvilla lampailla. Itse asiassa Rhy päätyi 4 kisalla karsintakisojen yhteistuoksissa 10:ksi ja sillä aukesi PM-joukkuepaikka Norjaan. Loppujen lopuksi kärkiporukasta jäi jokunen pois, joten olisimme päässeet myös EM-kisoihin. Olimme kuitenkin päättäneet Leenan kanssa jo aiemmin lähteä takaisin Walesiin syksyllä kisaamaan joten arvokisat jäi nyt väliin. Lisää siitä myöhemmin.

Putkisalon kartano, drive-in kisa. Olimme Leenan kanssa suunnitelleet radan, haku oli dog-legged joka osoittautui monille vaikeaksi, varsinkin jo ei koira ollut ylhäällä kuulolla on the top. Leena ja Spot nappasivat 1 sijan ja Rhy ja minä 2 sijan, siisitiä!

Juva, Inkilänhovi. Ihana kaunis laidun, ajettiin ekan päivänä oikein hyvä rata, oltiin voittaja Severin kanssa samoilla pisteillä 99,5p mutta Myyllä olf parempi joten jäätiin kakkoseksi, huippusiistiä! Toisena päivänä oli hirmu kiva haastava haku josta selvittiin, mutta luoksetuonti ja ajo takkuili, ei saatu otetta lampaista. Päädyttiin sijalle 14.

Paappi kävi kans kylässä kesällä, ja taisin minäkin piiphataa Vaasassa. Kävin jopa terassilla lapsuuden ystäväni Sannen ja Skä Christerin kanssa. Muutimme Sannen naapuriin kun olin 8, eli aika pitkä ystävyys takana. Aina kun tapaamme (harvoin) niin jatkamme niin kuin emme olisi olleet erossakaan ❤

Saattamassa paappia junalle

UK with Leena
Elokuun puolessa välissä taas matkaan Leenan kanssa. Tällä kertaa Ijmuiden-Newcastle, ei ikinä enää sitä kautta jos ei ole pakko. Ja älkää ikinä buukatko DF-ferrieskin kanssa, yritän vielä saada sieltä liikaa veloitettua rahaa takaisin, varatkaa suoraan DFDS-ferries.
Eka kolme päivää treenattiin Bobby Dalzielin luona Scotlannissa, asuimme naapurin B&B:ssä, taisi olla paras ikinä.
Aivan supermahtavaa! Jyrkällä vaikemaastoisella braella oli koiran ajateltava itse sekä oli oiva tilaisuus treenta mitä vaikeampia ohjattuja hakuja, siellä kuuluu hirmu hyvin. Löysin Rhylle siellä Bobbyn avulla hyvän rauhallisen pacen, jota tästä lähtien on se mitä tavoittelen. Bobby kutsuikin Rhytä smart ass:ksi, koska tuntui välillä arvaavan minkä ansan olimme sille suunnitelleet eikä päästykään korjaamaan sitä. Spot taas oli natural hilldog 🙂 Ensi vuonna taas tänne.

Spot ottamassa ensi tuntumaa Braella. Näkyy pieninä pisteinä

Rhy ajamassa somewhere up there…

Sieltä sitten moikkaamaan Annia Lonscale farmille. Yövyimme ja treenasimme siellä yhden päivän, sekä tsekattiin laitumia Annin kanssa. Mahtavimmat maisemat tähän asti!

Maisemia ihaillaan tarkistuskierroksella

Sitten poikkesimme ystävämme Angus Jardinen luona Etelä Scotlannissa. Siellä menikin melkein koko päivä, ensin hilleillä vaikessa maastossa hakemassa 800yardin etäisyydellä erittäin vikkeiliä uuhia, sitten Angus lämmitti meille ruokaa ja katsoimme paimennusvideoita ja lopuksi treenasimme nuoria koiria hänen kanssa kotilaitumella. Sain Angukselta ainutlaatuisen hienon sauvan.

Anguksen farmi matkalla alas. Kuva otettu keväällä.

Rhy teki pisimmän hakunsa, 800yardia maastossa missä ei lampaita nähnyt ennen kun oli lähell. Angus ohjeistamassa, Elsie seuraa tarkkana

Seuraava stoppi oli Aledin (Owen) luona North Walesissa. Yövyimme siellä pari yötä, treenasimme ja autoimme yhtenä päivänä lampaiden siirroissa ja dippauksessa, itse asiassa hän  näytti miten tehdä, lähti tekmeään muuta töitä  ja me teimme, kivaa oli! Työn valmistuttua treenasimme vielä vähän.

Aledilla, dippausta aloittamassa

Lampaat haettu farmin pihaan

Kävimme Merylin kanssa syömässä kantapubi Glan Llynissä ( vai oliko se Llan Glyn)..ja ilta te´llä heidän kotona että saimme tavat myös Arwelin. Arwel oli niin iloinen ja niin Arwel…are you with me,  are you with me 🙂
Sieltä sitten parin kisan kautta alas South Walesiin, Leena oli taas palkinnoilla yhdessä kisassa…meillä meni ihan päin prinkalaa, ei saatu lentävistä lautasista mitään otetta.

Yö B&B:ssä nelihenkisen  perheen  yläkerran makuuhuoneessa…no, siellä oli tv wifi ja oma suihku joten hyvä se oli mutta vähän omituista.

Aasi joka asui lähellä

Koira-auto

Sieltä double fetch-finaali kisaan jonka Kevin taisi voittaa, oli pre-entry. Isoja vahvoja suffolk ja texel-riteytyksiä, lujaa meivät mutta jos eivät halunneet liikkua, eivät kyllä liikkuneetkaan. Meidän koirat pärjäsivät niille ihan hyvin, meidän taidoilla ei vaan tarpeeksi suoraviivaisesti saatu ajettua jotta olisimme kuninkalliseille pärjätty 😉

Brecon
Sieltä Breconiin jossa vietimme 10päivää. Tällä kertaa kisasimme enemmän kun treenattiin, siirtymisiin menee paljon aikaa joten aika vaan katoaa…
Yksi kisa joka oli ylitse muiden, oli Llanarthne. Haku oli 800yardia, kolmen lohkon läpi porteista. Ekana päivänä oli south wales-style, jolloin sai tällä kertaa mennä kakkoslohkolle lähettämään jos halusi koska oli niin vaikea. Suuri osa teki niin, mutta me päätimme luottaa koiriin, kun olimme tällaista treenanneet Bobbyn ja Annin luona.
Hyvin menikin, molemmat koirat löysivät lampaat, Spot yhdellä outbendillä portin kohdalla (joka piti arvata missä on) ja Rhy yhdellä siinä ja yhdellä kolmannella lohkolla. Paikalliset olivat ihmeissään kun meidän koirat jotka olivat siellä ekaa kertaa löysivät sinne, kuulemma amazing 🙂 Leena selvisi Maltan rististä, minä en.

Seuraavana päivänä sama rata mutta  National style. Nyt Spot musti portit ja löysi lampaat ilman lisäkäskyä, Rhylle annoin varmuuden vuoksi yhden ennen oletettua portin kohtaa kun minusta tuntui että katsoi sisäänpäin vireiselle lohkolle, missä oli poistovarikkolaidun. Tämä rata oli sitten yksi meidän parhaista. Haku portti oli doglegged, ihan tajuton fiilis kun koira ottaa käskyt jotka annat melkein pelkällä mutulla n 700yardin päässä, lampaat näkyvät vaan pilkkuna. Osuttiin fetchgateen, hvyin meni koko fetchi vaikka ei lampaita ja koiraa välillä näe lainkaan pensasaidan takaa. Ns ajotriangeli (joka ei nyt ollut normitriangeli) meni kans hyvin, sitten vielä täydellisesti häkkiin. Apua miten hieno mun koira oli!
Samaa mieltä oli myös muut ihmiset, täältä tuli ekat ostotarjoukset Rhystä 😉 Olimme tyhmyydessämme maksaneet vain Novicen maksun (palkitaan erikseen ne jotka eivät ole voittaneet open-luokkaa, rata siis sama), eli Rhy voitti tämän Novicen ja olisi ollut Openissa  eli kaikista vielä 2:nen jos olis tajunnut maksaa sen 1,5£ lisää.

Rata kolmen laitumen läpi porteista, 800yrd

Leena ja Spot Maltan ristillä

Sitten oli toinen double fetch-finaali kisa kivalla rinnelaitumella. Kun Rhy lähti tolpan kiertoon ja ekaa porttia kohti, huomsin että jotenkin vilkaisi sivuun mutta jatkoi ajoa. Lähtövarikolta olikin karannut muutama lammas, näitä nyt sitten muutam henkilö ja koirat yritti vihltääen saada pois ennen kuin yhdistyivät meidän laumaan. Kävivät kuulemma aina alhaalla crossilla asti, sitten saivat ne vähän ylemmäs, kun olimme jakoringissä olivat saaneet muut paitsi yhden ylemmäs, tämä yksi seitoi ja määki sitten koko jaon ja häkityksen ajan meidän lampaille. Sai muuten sitten olla aikas rauhallinen jaossa, kun kaksi uuhta olivat lentoon lähdössä kamun luo koko ajan. Saimme jaettua mutta aika loppui häkkiin. Ei piste menestystä, mutta Rhy oli kyllä hyvä.

Jakoringissä. Yksi uuhi seisoo crossilla määkimässä, muu porukka vähän ylempänä mäessä…yrittävät niitä sada samaan aikaan pois radalta onnistumatta. Ajan loputtua häkillä, Rhy kävi kerilemässä myös ylärinteen uhhet pois radalta

Muutamassa kisassa vielä käytiin ja jokunen palkintosija lisää, mutta ei mitään erityistä muistettavaa, kait…

North Wales, kolme lammasta, josta yksi oli erittäin villi ja omaperäinen ja taisteltiin sen kanssa koko radan läpi

Maan päällinen taivas
Päivä ennen Penclynin kisoja, kun olimme rakentaneet radan ja varikot, menimme hilleille Brecon Beacons keräämään lampaita kisoihin Kevinin ja Daven kanssa. Neljä kyydissä mönkkärillä ja Kevin ajoi, minä istuin edessä…jiizus
Ei voi sanoin kuvata, eikä kuvat kerro lähellekään kaikkea. Niin tautisen kaunista, että melkein itketti. Lampaita joka paikassa..laaksossa rinteissä ja huipulla. Kevin koirineen keräsi huipuilta omansa, Dave ajoi niitä toisesta suunnasta. Täällähän siis kaikkien lampaat laiduntavat sekaisin, sieltä sitten etsitään ja kerätään omat pois jotka ovat omalla värillä merkattu. Me pidimme omaa puolta ja työnsimme omista suunnista, lopuksi Kevin sorteeradi pois väärän väriset ja reilu 200 kuljetettiin alaspäin käsittelyaitaukseen. Siellä Rhy sai olla pennissä, että se tykkää siitä ( juu ollaan huomattu kun sinne yrittää kisoissakin). Kun sopivat lampaat oli eroteltu, loput ajettiin takaisin hilleille ja muut kävelytettiin farmille kapeita teitä pitkin. Wau mikä päivä, tätä ei unohda ikinä ja tänne on päästävä uudelleen ❤

Rhy ja Spot, Brecon Beacons

Lampaat viety käsittelyaitaukseen

 

Varikolla mukavaa kuunella juttuja

Rhy spottaa lampaita

Mirk jakanut

Seuraavana päivänä oli sitten kisat. Nämä olivat South Wales Sheepdog Associationin kisat. Kisattiin Novice (eli ne jotka eivät ole voittaneet III-luokka), Young handler ja Brace, rata oli toki Open rata sama kaikille.
Evanseilla on aivan täydelliset lampaat, herkät ei hysteeriset mutta kyllä niitä ajaa pitää. Leena taisi missata portin Spotilla, Jessi ei osallistunut koska oli pre-entry ja Leena ei siinä vaiheessa ollut varma lähteekö Jessi mukaan vai ei.
Saatiin väännettyä väkisin ok rata, turbulenssia ennen ykkösporttia mutta osuttiin lopujen lopuksi. Ei ollut todellakaan meidän paras ajo, niin kuin meidän yksi uusi tuttavuus sanoi, ”well done , even if I have seen him better”, mutta riitti sitten loppujen lopuksi kisan voittoon. Saatiin hieno kiertopokaali johon on nimi kaiverrettava, ensi vuonna on pokaali palautettava ja arvosteltava ko kisa SWSDA:n presidentin kanssa, tai saan porttikiellon Walesiin kuulemma 😉 Oli ihan kiva päätös kisailuun, että Rhy voitti kisan jonka järjestäjä oli hänen kasvattajansa (joka oli aika tyytyväinen 🙂

Rhy tolpalla. SWSDA:n kisa Penclyn farm

Rataa purkamassa, Penclyn farm

Viimeiset päivät
Treenasimme farmilla, sekä kävimme katsomassa pentuja jotka toisimme Suomeen. Päivät kuluivat nopeasti treenaten jonkun verran omia, sekä katsellessaan kun Kevin treenasi sekä omia nuoria että myytäviä koiria. Yksi ylitse muiden oli taas hänen nuorissa uroksista, ei sille itse pärjäisi mutta käytää jollekin voisi…

Rhyn isä, Int Supr Champ Mirk palloili vähän väliä ympäri farmia, on tällä hetkellä Daven lempparikoiria ja käyttää sitä paljon farmin töissä. Kevin huikkasi minulle yksi päivä että ota Mirk ja treenaa vähän sillä…whaaat, apua!? Mirk oli hirmu hauska, ensin jopa kuunteli vähän mitä vihelsin…sitten hoksas että ei tuosta ole mihinkään ja teki ihan mitä sitä huvitti, vitsi mua nauratti. Vasta kun tein jakoja ja olin itse terävämpi, otti mua tosissaan…oli pakko kokeilla myös yksi look back ja lähti kun salama Leenan kikattaessa portilla, mun ilmeelle kait 🙂 Oli niin tuttu naama kun jakaessa piti lampaita, tietty rauhallisempi ja pehmeämmät liikkeet mutta silti. En sitten saanut sitä pois lampailta kun piti lopettaa, oli huudettava Kevin apuun…eipä meinannut sekään saada vaikka sille miten karjui…Dave tuli jopa ulos lampolasta kysymään mitä sä sitä Mirkiä kiusaat, sai sitten kun huijas flankkaamalla portin puolelle. Hih, nyt von syyttää Rhyn vaikeuksia lampaiden jättämisestä Mirkiä 😀

Keskiviikkona pennut kyytiin ja kohti Englantia, jossa otimme illalla Jessica ja Samulin kyytiin jotka olivat tulleet tänne katsomaan International Sheepdog trialia. Myöhemmin liittyi joukkoon myös Tiina ja Jatta.
Tämä on maailman arvostetuin paimennuskilpailu. Siinä kisaa Wales, Englanti, Scotlanti ja Irlanti Internationa Supreme Champion tittelistä.
Olin varannut majotuksen Black Down villagesta joka oli ihan Stoneleigh Parkin vieressä, 30£/yö/huone. Oltiin siellä yksi yö ja sitten vaihdettiin. Tapiolan assistentti palvelu löysi meille 10 minsan päästä pienen kivan hotellin isolla huoneella johon sai jopa ottaa koirat sisään, 40£/yö/huone aamiaisella.
Olin odottanut kisoja kovasti, mukan usea tuttu sekä paljon nimiä. Stonelrigh Park oli kaunis,  katsomot ja sää hyvä. Rata näytti ensi silmäyksellä pieneltä tällaiseen kisaa, finaaliradan saivat kuitenkin haastavaksi.
Kolme intensiivistä päivää, halusi nähdä oikeastaan jokaisen koiran, piti käydä aikuiset koirat hoitamassa omassa autossa sekä neljä riiviö pentua jotka olivat Kevinin traikussa. Meidän suosikeista Nigel ja Super Jody olivat toisia, Aled ja pieni Gypsy päätyivät neljänneksi, Kevin valitettavasti ei saanut kahta viimeistä uuhta jaettua sorttauksessa pois, tämä koitui monelle kompastuskiveksi. Pennant ja Megin isoisä Sweep eivät päässeet finaaliin niin kuin ei myöskään suosikkini Jim Cropper ja Nidderdale Nid.
Moni saarilta ja kisaajista itse, olivat sitä mieltä että taso kisoissa on laskentut, että voittajakoira ei ollut tittelin arvoinen. Imo, vaikka Mo ei ole mikään vahva koira se  ja Ian olivat yhdessä tämän päivän parhaat koska voittivat tämän kisan. Kun on nähnyt ja kuullut miten Ian ohjasi viime vuonna karjuen Gusin voittoon, ei voinut kun nostaa hattua miten aivan eri tyylillä kannustavasti auttoi pientä Mo narttua niin paljon kun vaan pystyi selviytymään tästä hasteesta!

Ihana Colin Gordon (Janitan Daon kasvattaja), signeeraamassa kirjoittamansa kirjaa minulle

Sitten olikin maanantaina kotiin paluun aika, Samuli lensi kotiin ja Jessica jäi muutamaksi päiväksi Lontooseen Neran kanssa.
Harwichin lähellä pysähdyimme Ed Hawkinsonin luona joka oli kutsunut meidän sinne treenaman ja yöpymään. Olikin hirmu kivat ja hyvät treenit Suffolkeilla Haughley parkissa.

Rhy ja Suffolkit

The Ladies of Haughley park

Tiistaina laivaan. Ihan järkyttävä matka, tuuli oli jossain vaiheessa 25m/sek sanoi yövahti ja kovemmaksi yltyi. Leena oksensi vessassa monta tuntia ja minä yritin rukoillen pysyä sängyssä, luulin oikeasti että tämä oli nyt tässä. Tätä kesti n klo 21 – 10 seuraavana aamuna. Ajoimme seuraavan päivän ja yön läpi Tanskan ja Ruotsin, Suomessa to ilta.

Ninka, Lasse ja Hippa olivat yöllä pihalla vastassa. Hippa ajoi ensi Rhytä takaa ja Rhys sai nähdä ja kuulla miten Hipan purukalusto toimi…yhtäkkiä Hippa muutti sitten mielensä ja sanoi tahdon. Nalkissa olivat yli 45min…meinasin jo ruveta googlettamaan miten kauan tämä voi kestää… Eli jos vahudikkaita penneleitä tekee mieli, niin Ninkaan vaan yhteyttä.

Siiten alkoi arki, työ ja kotihommat. Samua oli ollut ikävä ja oli kiva nähdä, vaikka sitä ei kauan kestänyt ennen kuin taas oli takaisin Rissen luona.

Rantasalmen karsintakisat + junnu ja nuorten mestis
Perjantaina tehtiin ihan hyvä rata vaikka oli siksakia tolpalta ykkösportille, 93p  joka riitti kolmanteen sijaan. Severi otti kaksoisvoiton.
Lauantaina oli raskasta ja takkuista, tuntui ihan kamalalta mutta pisteitä silti 93 taas joka riitti neljänteen sijaan.

Perjantain pakintojen jako

Leena ja Meg ajoivat hirmu hyvän I-luokan radan ja tulivat toiseksi junnumestaruudessa, Mico ja Börje tekivät myös upean radan ja voittivat Megin kahdella piisteellä, finemang!
Olin varikolla töissä joten Jessican ja Dewin radan näin vaan kaukaa, hyvin haki vaikka pysähtyi kerran liian aikain mutta jatkoi käskystä. Ajo crossilla oli Dewmäisen tyylikästä, olisi voiut saada siitä palkinnon päivän kauneimmasta ajosta,
Jonna ja Mäykky tekivät ihan oman esityksen, mutta Mäykky oli tehnyt huippuhaun ja hoitanut tilanteet huippuhyvin!

SM-kisoissa tulee olemaan toisena päivänä maltan risti, argh.  Olemme siinä niin surkeita Rhyn kanssa, siinä on flankkien pakko olla ihan auki ja paine pois lampaista…eli ei todellakaan meidän bravuuria. Sitten JOS sattuisi pääsemään finaaliin…saa nähdä saanko Rhyn päästämään ekaa laumaa sekä lähtemään hakemaan toista…tätähän olemme treenanneet kerran pari vaan niin että ei näe toista laumaa… No, eka pitää sinne finaaliin pästä 😉
Innolla silti odotan kauden viimeisiä kisoja jotka ovat samalla SM-kisat sekä 5 ja 6 karsintakisat!

Rhy ❤

Ta daa!

Lisää treffejä februari 18, 2013

Conquest Floss kävi viettämässä pitkää viikonloppua meillä. Floss oli hirmu mukava, ensi-ihmetyksen jälkeen oli kuin kotonaan. Kävimme myös Samulin luona paimentamassa pariin otteeseen. Floss oli aika pitkälti sellainen kun ajattelin sen olevan, hyvä luonnollinen haku, hyvä tasapaino, ajaa hyvin ja pitää lampaita itsenäisesti  sekä avoin ja reaktiivinen käskyille.
Yllätyin eniten siitä miten hyvin se meni heti vieraan ihmisen kanssa, vaikka käskyt ihan varmasti kuulosti erlaisilta kun mihin on tottunut. Lampolassa oli myös kuin kotonaan, hyvä eläinten ksäittely. Me like!
Astutus onnistui useasti, joten toivotaan että tulisi paljon vietikkäitä penneleitä. Jos tämä pentue kiinnostaa niin voi olla yhteydessä Tuija Kupariseen, Kennel Black Bonzo.

Floss metsässä

Floss  (c) Samuli Näri
Vierailevana tähtenä oli vkl yli myös meidän Leena Kittilistä. Pikkuruinen Dew ei ole enää niin pikkuruinen vaan täytti 1v! Leena treenasi Dewiä kun Jessicalla on selkä sökönä. Dew rupea olemaan oikein hyvin treenattavissa, tässä spidermanissa on paljon koiraa jolla hienot muuvit!

Dew 1v

Dew ja Meg tarkkana lampolassa

Leenan mielestä Jessi on selkeästi tiineenä, eli vauhdikkaita pentuja paimennukseen ja harrastuksiin olisi odotettavissa viikolla 11. Jessillä  ei ole muuta harrastettu kuin paimennusta,  on pieni kevyt kiihekä ja reaktiivinen, muistuttaa agilitypuolella ehkä eniten Juhan Gaiaa. Jessin pentuja voi kysellä joko minulta tai Leena Jussilalta.

Jessi kesällä 2012 (c) Joski Rissanen
.

Meg tiukkana

Meg vietti Flossin ollessa meillä muutaman päivän työharjoittelussa Samulilla. Oli ollut mukana lampolassa kuivittamassa yms muita pikkuhommia. Samuli tuntui tykkäävään niin kuin myös Meg.
Kokeilin sitä vähän sisällä. Oli sitten mennyt isoja askelia eteenpäin, tytskä niputti uuhet nurkkaan tomerammin kuin ikinä. Aiemmin on jäänyt pakoakueelle mutta nyt halusi painaa niitä, kun joku uuhi vähän oli testaavinaan sitä näykkäs nätisti kuonosta. Aiemmin on silloin väistänyt uhoavaa ja painanut vieruskavereita jolloin koko porukka siirtyneet, eli älyä löytynyt jo aiemminkin. Näytti siis todella hyvältä, sanottiin Leenan kanssa melkein samaan ääneen että ”eihän tätä nyt voi myydä!”.
Ja niin se taitaa olla, sillä on hyvä suku, ystävällinen ja sosiaalinen kaikille, luonnollinen ja tyylikäs paimen josta nyt löytyi taas suurempi pykälä. Olen alusta asti ollut sitä mieltä että se on erikoinen ja hyvä koira, välillä tuntuu että minä en sovi sille, mutta kyllä tämä täytyy malttaa katsoa loppuu asti!

paimennusajatusoksennusta (osa 1?) februari 8, 2013

Olisi varmaan pitänyt miettiä vähän tarkemmin ennen kun päästän tämän paimennusoksennuksen ulos, mutta sehän ei nyt ikinä ole ollut minun vahva puoleni, tarkka miettiminen siis. Ao:ssa ei oikein ole mitään päätä eikä häntää, mutta tulipahan vähän parempi olo kun sai oksennettua 😉

Wau, bordercollieni paimentaa!
On surullista mihin bordercollien jalostus on johtanut. Moni ihminen on aivan innoissaan ja ihmeissään (mukaanlukien minä itse) siitä että oma koira näyttä jonkinlaisia paimennustaipumuksia. Tämähän pitäisi olla itsestään selvä asia kun puhutaan bordercolliesta, paimentaminen on tämän rodun alkuperäinen käyttötarkoitus johon sitä on ruvettu jalostamaan! Valitettavasti moni on alkanut  jalostamaan ulkonäköä sekä muita ominaisuuksia katsoen, jolloin paimennusvietti on monilla kadonnut enemmän, vähemmän tai kokonaan.

Paimentaminen vai jaagaaminen?
Paljon videoita netissä jossa näkee koiran juoksevan lampaiden ympärillä häntä pystyssä tai ylhäällä. Kun bordercollie oikeasti paimentaa, se on keskittynyt ja häntä on tiiviisti alhaalla. Kun häntä on ylhäällä ollaan saalisvietin puolella, ei paimennusvietin.
Eikä tässä mitään , myös vähäisellä paimennusvietillä voi jonkun verran paimentaa varsinkin muutamaa kesyä lammasta jos tottelevasiuus kunnossa, mutta se on hyvä tiedostaa. Se onko siinä sitten enää mitään järkeä kun mukana on muita eläimiä jotka eivät ole valinneet osaansa, on taas eri asia.
Moni luulee myös että koira olisi hyvä paimentamaan, koska se paimentaa kissoja, kaneja, kanoja tai muita koiria  ja näyttää niillä hienoja muuveja. Viisaat sanoavat,että usein nämä koirat eivät paimenna lampaita tai nautoja tai eivät ole kovin vahvoja. Muiden koirien paimentaminen kun ei laita lainkaan painetta koiraan niin kuin esim. lampaat .

(c) Iris Kieme
Kiinnostusta  lampaisiin on, kiertää lampaita ja seuraa niitä mutta  paimennusvietti on erittäin pieni. Paimentaa kanoja.

Paimennus hauskaa?
Monelle koiralle paimennus on tarve, ei mikään hupijuttu ja näin sen kuuluu ollakin. Jos kuljetat koirasi kanssa 100 lammasta tietä pitkin ja vastaan tulee flirttaileva kiimainen narttu, pelottava iso rekka,  tai lauma iloisia lapsia jotka kutsuvat koiraasi heittelevät palloa tms, koiran ei kuulu reagoida näihin millään tavalla koska se on keskittynyt ja sillä on työ kesken.

Sillä on silmää
Ihanko totta? Herra varjelkoon, bordercolliella kuuluu olla silmää! Sen avulla se siirtää, kasaa, pysäyttää eli kontrolloi eläimiä. Ehkä kannattaisi vaihtaa rotua jos rodun tärkeimmät ominaisuudet häiritsevät…
Olen itsekin harrastnut vuosia agilityä, joten ymmärrän kyllä miksi ei esim liikaa silmää toivota. Mutta ei paimennuksessakaan toivota että koira jumittaisi silmään kiinni. Mutta jos paimenlinjaista koiraa jota jalostettu paimennusominasiuuksiensa takia käyttää tai ostaa, saa varautua siihen että siinä on enemmän tai vähemmän silmää. Mitä enemmän silmää sitä tyylikkäämpi koira usein on, siitä ei kuitenkaan voi suoraan päätellä paimennusvietin voimakkuutta.

(c) Iris Kieme
Paljon silmää, jumittaa helposti. Tarpeeksi paimennusviettiä että kestää eläimiltä tulleen paineen, mutta turhan pehmeä ja heittää laajaksi ja hitaaksi ihmiseltä tulleesta paineesta.

Syttynyt vai ei?
Tätä sanaa käyttäen tarkoitetaan usein aivan eri asioita. Itse olen omaksunut sen kokeneilta patuilta niin, että syttynyt tarkoitettaa kun koiralle on niin tärkeä paimentaa, että siihen voi tarvittaessa laittaa kovaakin painetta ilman että se haluaa lopettaa tai lähteä pois. Syttynyt ei mielestäni ole sitä että juoksee lampaiden ympärille tai haluaa jaagata niitä, silloin se on ehkä kiinnostunut. Hyvänä esimerkkinä on ruotsalainen kani joka kiertää lampaita ja juokseen niiden perässä, näykkää jopa niitä turpaan. Tämän kanin kohdalla kukaan ei kuitenkaan väitä että oikeasti paimentaisi, tai haluaisi sitä mukaan  oikeisiin töihin 😉

(c) Jonna Paasila
Paljon silmää ja paimennusviettiä. Sopivan signaaliherkkä, kestää paineen sekä ohjaajalta että eläimiltä hyvin.

Signaaliherkkä tai ei?
Vahvaviettinen kova koira on tavalliselle pulliaiselle erittäin vaikea kouluttaa ja hallita. Tästä syystä paimenpuolella toiveena voi olla että koirat olisivat jonkun verran signaaliherkkiä. Silloin niihin pääsee vaikuttamaan vahvasta vietistä huolimatta ja ne kykenevät ennakoimaan sekä ihmisen että eläimien seuraavia liikkeitä.
Toiveena siis että viettiä, toimintakykyä  ja rohekutta on tarpeeksi jotta selviää kovasta paineesta jotka eläimet koiraan laittaa tai muista pelottavista asioista, mutta sen verran ohjaajanöyryyttä että ne siitä huolimatta kykenevät samalla ottamaaan ohjeita vastaan.
Harrastupuolella taas toiveena usein on koira joka ei hätkähdä mistään, ei ole ääniherkkä, ei ole alustaherkkä, ennakoiva eikä itsenäinen yms, toivotaan mahdollisimman kovaa vahvahermoista  koiraa.
Tämä voi tarkoittaa pahimmillaan että jos tällä koiralla on erittäin vahva paimennusvietti, sitä on vaikea kouluttaa ja sen on vaikea hyväksyä ihminen toiminnanjohtajana. Glyn Jones esim kirjoittaa että paimenkoiran tulee olla jonkun verran arka, koska sellainen on helpompi kouluttaa…tätä en menisi kuitenkaan itse allekirjoittamaan, mutta tämä ajatus elää vieläkin monilla vanhalla kasvattajalla.
Paimenkoiran pitä pystyä keskittymään koko ajan eläimiin, mutta silti ottamaan ohjeita vastaan. Vähän niin kuin itse katsoisit hyvää leffaa keskittyneesti ja joku pyytää sinua ojentamaan sipsit…et lopeta leffan seuraamista, mutta kuulet silti pyynnön ja ojennat kaverille sipsit. Jos olet niin syvällä leffaa että et kuule pyyntöä, hei-huuto tms yllättävä ääni saa sinut (ehkä) havahtumaan ja kuulemaan pyynnön ja sitä mukaan toimimaan. Olet intensiivinen mutta sopivan signaaliherkkä 🙂
Missä menee sitten raja signaaliherkän ja neuroottisen välillä, en tiedä. Itselläni ajatus ja näkymys onkin muuttunut paljon viime vuosina, talossa onkin tyyppejä joka lähtöön.

(c) Iris Kieme
Erittäin paljon paimennusviettiä, sopivasti silmää ei jumita. Sen verran signaaliherkkyyttä että on ohjattavissa ja omaa hyvä koulutettavuuden.

Olen itsekin tässä kiehtovassa maailmassa ollut mukana ainoastaan muutaman vuoden, ja koko ajan huomaan enemmän ja enemmän miten vähän tiedän ja ymmärrän.
Seuraavassa jaksossa, oksennan pätemättömien joko tyhmien tai vilpillisten ihmisten paimennuskoulutuksesta sekä työkoirien myymisestä .

Watch out

Helmikuuta mennään februari 4, 2013

Pari kertaa käyty Jonnan kanssa Samulilla. Lookbackit lennosta on ruvennut nyt pienellä treenialueella n 40x80m onnistumaan 3 kertaa 4:stä. Olen myös laittanut käskyn pillille  jokatuntuu toimivan paremmin, eli heittää samantien irti toiselle flankille hakemaan toista laumaa.
Olen kyllä tietoinen siitä että onnistuminen on harhaa, näissä harjoituksissa Rhy tietää että toinen lauma on siellä ja se haetaan pian, oikeassa kisatilanteessa toista laumaa ei välttämättä näy ja ekasta laumasta paljon vaikeampi päästää irti. Teen näitä kuitenkin kun toivon että itse liike menisi syvälle, Kevin saa sitten auttaa keväällä 😉

Meg on niin luonnollinen ja sen ajo on vaan niin hienoa. Ottaa silmällään lampaat otteeseen, ajaa itsenäisesti poispäin tasapainottaen niitä rauhallisen varmasti, sitä voisi vaan ihailla . Työkoiraksi olisi lähes täydellinen, tilannetajua ja rauhallisuutta hanskata tilanteen kun tilanteen löytyy, toisaalta on niin lahjakas että joku saisi siitä myös hyvän kisakoiran. Valitettavasti ei vaan ole minun tyyppinen koira vaikka tykkään siitä kamalasti,  joten katsotaan mitä sen kanssa teen…saa sii.

Aksaa olen käynyt kai kerran treenaamassa Rhyllä… Viime vkl Jessica juoksi ekan startin kun en jaksanut nousta niin aikaisin, virhe kepeiltä ja hyl kun otti uudelleen hypyn kautta, oli ollut kuuliainen. Toisella radalla minun kanssa otti riman alas lyhyellä estevälillä, tämän arvasin ja yritin himmata mutta ei auttanut…sitten kääntyi vielä väärälle kontaktiesteelle tästä syystä.
Unohdan monessa paikoissa vielä että ei ole Pray…tai sitten kun muistan niin hipsuttelen, argh. Kolmas rata oli hyppis, lähti käsistä jo kolmannen esteen jälkeen. Normaalisti käntyy kun käännän vaan jalkateriä…nyt tehtiin vissiin kolme hyllyä kun luki (omaa) rataa ja liiteli joka suuntaan, kun minä olin taas hissuttelumoodissa. Eipä haitannut lainkaan, liikkui kovaa ja pehmeästi (oli myös pidemmät estevälit) ja jos harrastaisin agilityä olisin supertyytyväinen jos kehitys jatkuisi tuohon suuntaan 😉

Viuhkakin kävi kylässä. Astutus onnistui hyvin, joten toivon mukaan maaliskuun loppupuolella tulisi sitten pentusia, nämä rekisteröidään SKL:n rekisteriin.
http://lsbordercolliet.blogspot.fi/p/pentu-suunnitelma-13pup.html

Like father like son
Löysin Angie Driscollin sivuilta pari kuvaa Mirkistä, sain luvan häneltä julkaista ne täällä. On kyllä pelottavan saman näköisiä näissä kuvissa, vaikka en löytänyt niitä eniten lookalikekuvia Rhystä jotka muistaakseni Joski on ottanut.

 
Kevin Evans Mirk (c)Angie Driscoll

Mirkin poika Rhy (c) Johanna Rissanen ja Päivi Sumulehto

Yksi Ruotsin taitavin paimennuskisaaja ja kouluttaja Jonas Gustavsson pitää blogia osoitteessa http://taketimebordercollies.blogg.se/?tmp=805679  tätä kannattaa käydä lukemaasa, paljon hyviä vinkkejä treeneihin ja mitä hän ajattelee paimennuksesta, koirista ja lampaista.
Viimeisessä päivityksessä kirjoittaa siitä miten tärkeä on että treenilampaat on hyvät. Jos lampaat seuraavat enemmän ihmistä kuin reagoivat koiraan koska ovat oppineet että ihmisen lähellä ovat turvassa, syntyy suojatyöpaikka jossa koira ei opi yhtään mitään. Voi jopa olla niin että ihminen luulee että koira paimentaa, vaikka siinä olisi vain olemattomasti viettiä.
Tähän palaan vielä, ugh

 

Talvi on januari 17, 2013

Valitan vain yhden kerran, lupaan. En osaa sanoa miten iso meidän piha ja pihatie on mutta ihan riittävän suuri, kun sen joulun aikoihin kolasi 1-3 kertaa päivässä niin oikeasti välillä oli itku lähellä. Onneksi ei ollut nyt vähään aikaan tullut lisää lunta, kunnes sitä taas tuli eilen. Aloitin heti kun tulin töistä, kun oli noin 1/4 jäljellä multa vaan yksinkertaisest loppui voimat , tuntui että en edes saa jalkoja liikutettua ilman kolaakaan. Sain kun sain tehtyä loppuun, mutta sisääntultuani jalat ja kädet vaan tärisivät loppuillan, en ollut ehtinyt syödä mitään joten ehkä siksi otti niin koville.

(c) Jessica

Agility
Jessica kävi kisaamassa Rhyllä (I-luokka). Ekalla radalla Jessica oli vammaillut (omat sanat) ja toisen radan voittivat 🙂

(c) koirakuvat.fi

Kivaa on ollut että ollaan päästy pari kertaa Samulille ulos treenaamaan, tietty vaan jyrätyllä pihalaitumella mutta silti. Lampolassa ollan myös treenattu vähän Dewiä ja Megiä. Kummallakaan ei mitään ongelmia mennä ahtaisiin paikkoihin seinän ja lampaiden väliin. Rhyn kanssa vähän sortteerausta sisällä, oli vähän liian lyhyt välimatka laumojen välissä joten tilanteita taas vähän tuli…
Ulkona väännettiin mm. lentävää lookbackia Rhylle ja Magdalle…sanotaanko  vaikka että pitkä on matka onnistumiseen. May May:kin näytti ulkona miltä Walesilaiset tilanteet näyttävät,  jos oltais ehditty unohtamaan, hyvä siitä tulee!

(c) Jonna Paasila

Edellis viikonloppuna oltiin siellä lomittamassa Leenan kanssa kun Samuli oli tuulettumassa.  Kittilästä ei ihan vaan poiketa teelle, ja oikea syy olikin että Jessin juoksu oli kohdillaan. Näin sen pitäisi mennäkin, viiden minuutin flirttaamisen jälkeen olivat nalkissa Samun kaverin äidin auton edessä, jossa istui kolme ihmeissään olevaa teinityttöä 🙂
Seuraavat kaksi päivää astutukset menivät myös hyvin, yleisönä Duke-papparainen ja kaksi teinibeeceetä. Rhy tosiaan oli sitä mieltä että ensin työt ja sitten huvit. Seksi ei kiinnostanut ennen kuin aamulampola ja treenit oli tehty, sen jälkeen muisti että sen työtoverilla oli tärppipäivät ka suoritti tämänkin tehtävänsä hyvin. Rhy on rock.

Jessi ja Rhy

Jessi on peloton rento näpsäkkä tyttönen joka saa kaikki elukat liikkeelle ja on kehittynyt huimaa vauhtia. Aloitti kisauransa kesällä 2012 ja syksyllä 2012 ajoi jo open-ratoja (III-luoka) Walesissa. Jos kaikki menee kuin toivomme, niin pentusia olisi tulossa maaliskuun puolessa välissä. Leena sanoi että niitä tulee kahdeksan, saa sii.

Jessi Putkisalossa ja Walesissa

Toinen jännittävä juttu on että myös Saija Mustosen Astra Viuhka on tulossa kylään ensi viikolla. Viuhkahan on tuulen nopea aksakoira, käynyt lampailla vaan muutaman kerran mutta sen suku on sikäli mielenkiintoinen, että se on Aled Owenin Royn jälkeläinen. Itse asiassa meidän Megillä ja Viuhkalla on sama isoisä.

Viuhka (c)Iris Kieme

Enää 99 päivää…