kemirhys

Tankar om hund och vallning

Agilitykisaa & pillipiiparit april 3, 2012

Filed under: Uncategorized — Anja Lehtiö @ 10:40 f m

Prayn kanssa kisaamassa BAT:n hallilla. Esan radat olivat kivoja ja haastteellisia, ei tartte reklamoida kun sai vähän miettiä 😉
Eka rata hidas nolla ja huonot kontaktit. Tokalla radalla tuli oikosulku just ennen putkea mihin sit mennään, puolipysähdyin jolla sain koiran A:lle kun piti mennä putkeen. Sit sain radasta kiinni ja tämän radan kulki sitten tosi hyvin, myös kontaktit hyvät. En aiemmin unohdellut ratoja, nyt kun en ole treenannut pahemmin puoleentoista vuoteen niin tätä tapahtunut myös treeneissä. Tässä näkee miten tärkeä on treenata omaa päätä pitkillä radoilla. Kolmas rata, tuli toka esteen ohi vaikka pidin sitä ”sisäkädessä” ? Argh, yks nolla kolmesta radasta kivoilla radoilla, voiko se olla noin vaikeaa, jiiz.

En tiedä olenko, mutta en voi uskoa että olen ainoa jonka mielestä agility on jossain määrin menossa vähän outoon suuntaan? Ehkä näen asiat vähän eri tavalla kun minun ja agilityn suhde on vähän katkolla…joku minussa silti vielä rakastaa agilityä ja tuntuu pahalta nähdä miten se tuntuu voivan ei niin hyvin tällä hetkellä.
SAGI, kenen etuja siellä ajetaan? Seurojen? I don´t think so
Olen itse ollut vuosi-pari sitten sinne yhteydessä 2-3 asiasta, koska koin että asioita ei ilmoitettu tai hoidettu reilusti. Mitään vastineita sieltä on erittäin vaikea saada tai sitten niitä ei tule lainkaan.
Ulkopuolisen silmin näyttää siltä että muutama yritys pyörittää sitä käytännössä, päättävät henkilöt tanssivat ihan totaalisesti parin henkilön pillin mukaan. Pillipiiparit ovat taitavia manipuloijia jotka eivät mitään keinoja kaihda, joten tavallaan ymmärrän että heitä ei uskalleta vastustaa vaikka tietäisi että kaikki ei ole oikein.
Pillipiiparit saavat nämä arvovaltaiset henkliöt kenties uskomaan että teot ovat oikeudenmukaisia.  Se on vähän niin kuin väkivaltaisessa suhteessa, kaikkeen tottuu kun sitä ei enää ymmärrä että sen ei kuulu olla näin ja on aivan alakynnessä valtaa väärinkäyttävää henkilöä vastaan,  sieltä on erittäin vaikea päästä pois.
SAGI vastaa jossain vastineessa että eivät voi tietää ketkä henkilöt toimivat missä yrityksissä….hmm, eli SAGIN palkkalistoilla olevat henkilöt eivät tiedä ketkä ovat omassa yrityksessään, låt mej le.
Sitten SAGI:lta osataan kyllä olla samantien yhteydessä johonkin toiseen yritykseen joka heidän mielestä astuu SAGI:n varpaille…mutta miten voidaan olla yhteydessä, kun eiväthän he tiedä kuka toimii missäkin yrityksessä. Jiisus mitä schaissea.

Sitten moraali.
Aikojen alussa koulutettiin melkein ilmaiseksi, koska se oli vaan niin siistiä että sai jonkun oppimaan. Tänä päivänä on paljon yrityksiä jotka kouluttavat, monet ovatkin oikein hyviä. Jokainen toivottavasti löytää mielikouluttajansa, joka osaa antaa oppia ja tuntee vastuunsa asiakkaitaan kohti.
Sitten on näitä ”autokauppiaita”. Juu juu, kyllä tämä kulkee…ihan kuin uusi, sitten sammuu eikä käynnisty enää seuraavana päivänä, jos reklamoit ei niitä vois vähempää kiinnostaa, koska et ole millään tavalla tärkeä heille, hehän saivat jo rahasi.
Maksat paljonkin yhdestä kouluttajasta koska pidät siitä paljon. Tulet paikalle niin siellä on joku aivan muu henkilö, eikä siitä tietty etukäteen edes ilmoitettu. Tai sitten sinulle lähetetään ratapiirrustus jotta voit mennä itse tekemään radan, kouluttaja ei pääse paikalle jostain syystä, tätä ei kurssin hinnassa huomioida mitenkään. Tai osa kouluttajan ajasta kuluu siihen että tuo omaa paremmuuttaa esille ja mollaa samalla muita kouluttajia, what?!
Miksi näistä ei sitten reklamoida? Koska jos tämän teet, pelkäät joutuvasi mustalle listalle etkä pääse enää ko yrityksen koulutuksiin. Tai sitten suututaan, koska ”etkö sinä tiedä kuka minä olen?

Minulle ei vaan kertakaikkia mene jakeluun miten näin voidaan toimia? Jos olen oikealla tai väärillä urilla, niin kertokaa mielipiteenne ja keskustellaan niistä, mutta facessa kun siellä se on helpompaa.

 

One Response to “Agilitykisaa & pillipiiparit”

  1. Ninka Says:

    Erittäin hyvä kirjoitus Anja! Joten pakko kommentoida (lusikka soppaan ja sukkelasti) Olen täsmälleen samaa mieltä. Juurikin lajin synkistä näkymistä olen itse jättäytymässä lajista sivuun, ja toki myös siksi että nuori koirani rikkoutui lajin parissa talvella. Tuntuu että touhusta on tulossa kuppikuntaista, huono henkistä, koiria säästelemätöntä urheilutouhua. eniten vaivaa se että koirat tuntuvat nyt TODELLA välineellistyvän. Minua todella ihan aidosti pelottaa tuo suunta, erityisesti koirien kannalta. selvän ja hyvän hajuaraon päästä nämä ongelmat näkee ilmeisesti vielä paremmin. Toisaalta sitten on niin harmi kun agility todella ON äärimmäisen hauskaa ja sitä olisi hienoa harrastaa.


Kommentera

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com-logga

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut /  Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut /  Ändra )

Ansluter till %s