You are hot and you’re cold…

Lauantaina Rönnäsissä auttamassa. Siirrettiin 94 -päinen pässilauma kahdesti, jiisus että ne on tahmeita ja koira saa kyllä oikeasti tehdä töitä. Jotkut vaan jäävät eikä ole huomaavinaan koiraa tai kävelevät pokkana suoraan koiraa kohti, kyllä Rhy yleensä tuijoituskisan voittaa mutta en noille enää jaksa antaa aikaa, kun se ei ole siitä kiinni että eivät uskaltaisi mennä. Hyvä siis että puree nyt sopivasti käskystä joka nopeuttaa hommaa.
Siirrettiin myös yksi lauma jossa n 50 aikuista dorset/texel uuhta. Ja ne ei sitten ollleet tahmeita. Peltojen yli mentiin niin että Rhy oli mun ja Samulin kanssa edessä stoppaamassa, muuten olis juossut yli vaikka ei edes koiraa takana. Sitten kun tultiin tielle päättivät jäädä pelolle, siten oli pakko laittaa koira taakse. Vaikka Rhy pysyi  kaukana maassa olivat päättäneet että nyt lähtevät, meidän oli pakko hypätä vähän ajan päästä ja estoyritysten jälkeen sivuun Samulin kanssa, kun 50kpl 60-100kg uuhta tulee lujaa massana yli.
Sitten Rhy perään stoppaamaan, kapea hiekkatie jonka sivuilla heinikko-oja eikä tilaa mistä mennä ohi. Kyllä se vaan itsensä ohi tunki vaikka näytti välilä takertuvat uuhien jalkoihin, uuhet käännytettiini ja loppumatka meni niin että Rhy edessä stoppaamassa. Tuollaisten tätien kanssa pitäisi se yksi koira edessä olla ja toinen takana.

Tahmapässit

Perillä uudella lohkolla

Iltapäiväkahvit siirtojen välissä

Treenasin vähän uudella pikkuporukalla nuorten kanssa 60:ssä. Yksi uuhi oli ihan kaheli ja lähti puskemaan nuoria, Meg väisti ja yritti työntää muita. Hoyt yritti vähän näpsiä sitä mutta oli kans ihmeissään. Otin sitten Rhyn joka jo  20 sekunnin sisällä sai sen päälleen vaikka piti hyvää etäisyyttä, käskin samantien napata ja uuhi perääntyi. Sitten tuli uusi tilanne jossa Rhy oli nurkassa ottamassa niitä pois aidasta. Uuhi kääntyi ja tuli kohti ja Rhy seisoi vastassa, uuhi perääntyi ja Rhy lähti kohti muita. Siinä samassa kärttynen uuhi kääntyi ja puski Rhytä oikein kunnolla aitaan ennen kuin Rhy ehti reagoida, sit lähti Kärtty lätkimään. Shit, saikohan pahastikin osumaa…ainakin oli flankit hyvin auki sen jälkeen… Muutaman minuutin päästä kolmas tilanne, Rhy oli varuillaan meni matalaksi ja puri 2-3 napakka purua sen kuonoon ja vihdoinkin tajusi, eikä tarvittu enää tapella. En sitten tiddä oliko jotenkin kipeä, vai ainoastaan kärttynen ja uhmakas kun noin käyttäytyi, ulospäin ei mitään feilua huomannut
Hoyt ja Meg selvisivät sen jälken myös paremmin siitä, olin teitty varuillani ja vältin sen kohtaamista ja kehoitin Samulia poistamaan sen treniryhmästä. Tässä vaiheessa ei halua että nuoret koirat menettävät itseluottamuskensa.

Kisoissa sunnuntaina Rhyn kanssa Klossnereilla. Lituska pelto, suht lyhyt haku jossa vähän ahdasta vasemmalla puolella. Tolpalla eivät saaneet lampaita pysymään kovin kauan paikallaan, joten sai varautua siihen että lähtevät varikolle päin aika nopeasti. Tämä ei siis kritiikkinä vaan ihan vaan toteamus. Kova vastatuuli, joten yritin muistuttaa itseäni viheltämään lujaa ja selkeästi.
Radalla oli aikaa 15 minuuttia, niin paljoa ei edes ole yleensä edes kolmosluokassa jossa tehdään vielä lisäksi single ja haku on pidempi. Edellinen koira käytti koko 15 min kun ei saanut jaettua, joten Rhy kuumui aika hyvin kun vuoroa odotellessaan seurasi hommaa ihan läheltä.
Lähetin vasemmalle jotta ei menisi liian laajaksi jos lampaat lähtee ennen aikoja tolpalta. Pysyivät kuitenkin hyvin, pysäytin klo 11 koska oli veto minusta katsottuna vasemmalle tolppatyyppien luo. Siitä flänkkäsin klo 12:sta, seis ja annon nostaa, hyvä nosto ja lampat liikkeelle, vielä pysäytys kun vähän hajaantuivat..tuli ehkä vähän liian lähelle. Tulivat reipasta vauhtia aivan luoti suoraan tolpalle, Rhy piti hyvin vasenta puolta mihin yrittivät vetää.
Tolpan kirto tiivis kun lampaat kesyjä, yritin avata Rhyn päätä kun näin että on aika alligaattorina, otti flankit selän takan eri suuntiin mutta näin että ei ole auki tai rento.
Poispäinajo lähti ihan hyvin menemään, yksi ylikorjaus ennen porttia johti siihen että pysähtyivät just portin eteen, korjasin pikkuflankilla oikealle jonka jälkeistä stoppia ei ottanut…enkä minä ollut tarpeeksi nopea uusimaan stoppia. Kiersi siis kokonaan, ei ottanut vasenta flankkia vaan lähti tuomaan takaisin päin (argh), okei juu tuuli, mutta luulen kyllä että kuuli. Pakotin sen ottamaan sen ja siinä vaiheessa yksi uuhi hermostui ja lähti kiitoa mua kohti muun lauman jäädessään portille. Rhy eteen pysäyttämään jonka teki liian tiukasti, jolloin tuomari tööttäs kiitti riittää. Se sitten siitä.
Summasummaarum. Rhy kävi kuumana, minä olin myöhässä ohjauksen kanssa joten alligaattori puuttui peliin ja sitä myötä yksi lammas hermostui ja lähti haneen kun toiset jäivät paikalleen. Lauma ei koiran hallinassa ja tuomari keskeyttää.

Voi sonta. Luultavasti lähdin liian itsevarmana ja huolimattomana, mietin miten teen jaossa kun lampaat liimautuivat muilla jalkoihin. En keskittynyt tarpeeksi, kun tuota pitää ajaa ja vahtia joka ikinen metri. Lampaat eivät rakasta sen olemusta mitenkään, ja pienikin ohjausvirhe aiheuttaa tämän alligaattorin kanssa suuria virheitä mitä ei aina sitten saa korjattua, varsinkin kevyet lampaat.
Joku ihmetteli miksi en mennyt auttamaan, siihen turhaan napaksti vastasin, miksi menisin? Olen ajanut koko kesän tolpalta, ei ole kyse siitä että koira ei uskaltaisi ajaa niin kauas, vaan siitä että minun pitää oppia täsmällisyys ja parempi ennakointi sekä koiran uskoman myös kauempana. Jos lähden koiran luo niin kehitystä ei pääse tapahtumaan, eli mielestäni on poistuttava mukavuusalueelta vaikka silloin ei linjoja ajeta tai pisteitä kerätä.

Sain ostettua itselleni (taas) kisan jälkeen treeniradan, kiitos Marika ja Kimmo! Laitoin kunnolla painetta sihen ennen lähettämistä, näin heti että oli rennompi nostossa. Poispäinajo menikin silloin sujuvasti koko triangelin vaikka porteista ei menty, jaon sain tehtyä melkein heti (suunnitelma tomi) ja häkkiin menivät helposti kun koira oli oikeassa paikassa, itse asiassa lampaat eivät sitä pahemmin katselleet vaan mittasivat minua, pystynkö pitämään puoleni.

Kyllä masensi, hitsi kun ei ole lisää kakkosia tää vuonna. Onpa kivaa mennä nolaamaan itsensä kolmosiin SM:ien yhteydessä, mutta muu ei auta jos haluan kisata vielä tänä vuonna. Nyt tuntuu ihan utopiselta, että saisin ikinä sen kisoissa ainakaan lituskapelloilla sellaiseen moodiin että voisin vaan keskittyä tyyräämiseen. Minun kokemus, taito ja keskittyminen ei riitä sekä koiran hallitsemiseen, lampaiden lukemiseen että ohjaamiseen. No, ei tässä voi muuta kuin murtua ja sitten taas kaivaa itsensä ylös ja jatkaa treenaamista.

Onpa ärsyttävää/mielenkiinoista tosiaan, että se mitä rakastan tuossa koirassa, on myös se mistä useimmiten valitan. Töissä riittää sitkeyttä ja tarvittavaa voimaa,  kisoissa pitää päänsä (varsinkin jos ohjeet tulee liian myöhään) eikä reagoi tarpeeksi hyvin käskyihin jos ei ole pääknuppi auki, lampaat reagoivat voimakkaasti siihen mikä on joillakin lampailla hyvä mutta välillä on erittäin haasteellista, mutta mikään ei ole sen kamalampaa toisaalta jos lampaat eivät välittäisi siitä lainkaan. Kiihko, röyhkeys ja treenattavuus on yksi parhaimmista puolista, se on taas se mikä myös tekee kisat haasteellisiksi.
Aikojen alussa Pipsan ja Mintun kanssa agilityssä, olin välillä niin kateellinen niille jotka tekivät nollaa toisensa perään eikä koirat lähteneet ikinä käsistä. En olisi niitä ikinä kuitenkaan vaihtanut, niin kun en vaihtaisi Rhyyppykään mihinkään muuhun koiraan.
Summasummaarum, lopeta ruikutus ja kehitä itseäsi pöljä!

Rhy stoppaa
(c) Joski Rissanen