Kyläilyä tänne ja sinne oktober 28, 2012

Rhyllä on ollut tyttöystävä yökylässä 3 päivää. Tämä hyväpäinen työkoira, olikin hyvä ensikokemus kun kyseessä oli rakkautta tosi tarkoituksella. Tiineyden varmistettua palataan aiheeseen.

Vieraileva tähti

Samuli lähti syysreissulleen taas poikien kanssa, joten minä ja sesset oltiin vkl lomittamassa. Meg ollut kerran aiemmin hihnassa vähän pitämässä uuhia kuivityksen aikana.
Perjantai-iltana pidin vielä hihnassa ja näytin miten mennään ahtaistakin paikoista lampaiden ja aitojen väliin, eikä rynnätä pysäyttämään vaikka lähtevätkin lujaa toiseen suuntaan hallia aidat kolisten.
Lauantai aamuna sitten päästin irti ja tyttöhän oli tajunnut jujun, uskomatonta miten nopeasti ne oppii mistä on kyse. Tunki itsensä myös rohkeasti ja rauhallisesti ruokintapöydän ja lampaiden väliin. Jää myös hyvin paikalle pitämään kun minä haen lisää olkia. Hyvä työkoira tästä tulee.
Vanhassa lampolassa missä vähän enemmän tilaa, harjoiteltiin sitten suuntia ja sisäflankkeja. ”Lay down”-käsky tuntuu vähän kärsivän, kun käytän sitä pysäyttääkseni väärän suunnan ottamisesta. Ajo sillä on hyvä ja poimii hyvin kaikki elukat mukaan.

Meg pitämässä uuhia kuivituksessa.

Rhy vahtimassa että Meg tekee kaiken oikein

Meg innostui kovasti pikkusonneista. Kun olin niille talikoimassa rehua niin Meg tuli juosten sinne, sonnit yllättyivät ja perääntyivät. Tästä sitten innostui ja halusi koko ajan juosta katsomaan että pikkusonnit eivät vaan ole taas ruokintapöydän ääressä , tai siis toivoi että olisi jotta saisi ajaa ne sieltä pois 🙂

Meg tarkistamassa että pikkusonneilla on kaikki hyvin

Rhyllä treenasin sisällä sortteerausta, koska jaettu porukka oli niin lähellä, niin päästin vaan aina seuraavan menemään enkä yrittänyt järjestellä niitä. Päästiin myös treenaamaan vähän nappaamista käskystä, kun Gottfridin tyttäret ovat aikas uteliaita ja röyhkeitä.
Yhdessä sisäporukassa oli yksi superiso lammas joka ei millään meinannut välillä siirtyä, vaikka Rhy sitä  kunnolla töytäsi niin liikkui vaan laiskasti pois, ei säntäillyt niin kuin muut uuhet noissa tilanteissa. Kerroin siitä Samulille sunnuntaina. Krhhmm, niin se olikin astutusryhmä ja suurensuuri texelpässi 😉 Citypaimentaja oli sitten vähän nolona…

Ulkona laitumilla oli vielä kaksi astutusporukkaa. Jaoin  50 uuhen porukasta noin 1/3 osan pois, sitten päätin että sortteeraan pois kaikki ei astutetut (ei maalia takamuksessa). Kyllä meillä varmaan lähes puoli tuntia meni, mutta onnistuimme! Vielä alkukesästä tuntui mahdottomalta jakaa nuo isot porukat kun eivät pahemmin ihmistä väistä ja menevät selän takana yhteen, eli jotakin ollaan opittu kun se menee nyt aikas hyvin. Siistiä!
Mahdollisesti tavalliseen jakoon väliin tuleminen vähän hidastui, kun sen piti maata paikallaan sortteerauksessa ja päästää ei merkatut pois… Pitää sitä testata ensi vkl training-campilla, kotona kun menee liian helposti.

Sunnuntaina Meg ja Rhy pääsi pitämään porukoita jotta Samuli pääsi maalaamaan pässejä.

Texelpässiä maalaamassa, Rhy pitää ja Meg avustaa

Samuli maalaamassa dorsetpässiä joka normaalisti ei päästä lähelle. Onneksi on kaksi koiraa jotka pitävät porukan paikallaan

Tein muutaman haun Megillä isolla porukalla, n 80- 100m koitin. Lähtee kauniille kaarelle mutta imas kiinni kl 2-3 välillä, uuhet lähtee siirtymään ja yks vaan seuraa. Ei auttanut suhinat tai uudet käskyt, hidastui vaan je meni epävarmaksi, hitsi mä inhoan jumitusta flankeilla 😦 Sitten muistin miten Kevin ratkaisi nuo tilanteet, eikun jihuu juuri ennen oletettua jumitusta ja johon pelitti. Kumpaankin suuntaan sain tehtyä lyhyemmät haut,  missä löi kunnolla ja vauhdilla yli. Tnx Kevin!

Meg sai ajaa vähän hakujen jälkeen.

 

Satans Finnskor, saako pahat palkkansa? oktober 17, 2012

Tarkoitus on kirjoittaa kunnon raportti Ruotsin paimennuskisoista, mielessä pyörii kuitenkin taas agility, tai ei varsinaisesti agility, mutta asioita jota sen ympärillä tapahtuu.
Isot myllyt jauhavat hitaasti joka odottaville on raskasta. On vaan toivottava että asiat selvitetään juuria myöten. Olen aikaisemminkin kirjoittanut huolistani Suomen agilityn suunnasta, miten ko asia ratkeaa tulee varmaan olemaan aika ratkaiseva tekijä. Haluan kuitenkin uskoa että että kaikki päätyy hyvin ja pahat saa loppujen lopuksi palkkansa.

Pari treenipätkää paimenuksesta.
Putkisalossa vajaa 600m haku kaatosateessa, näyttää nyt hyvältä nostossa kun miettii miten jännittynyt on ollut.

Omalla pellolla singlen jälkeen pakittaa uuhta ilman käskyjä (räkä valuu ja niiskutan nin pahasti että piti laittaa musiikki).  Mielestäni on sopivan rento, mutta päättäväisenä pitää lampaan otteessaan silmällään.

 

Ruotsissa

Tukkalehmä Järfällassa

Rhy näytti sekä parhaat puolensa että pääsi keulimaan oikein kunnolla, yritti toisessa paikassa ihen selkeästi tehdä vaikutusta uuteen Ruotsalaiseen ihastukseensa Singlaan.  Singla onGunnel Boströmin Suckin tytär joka on parhaimpia narttuja joten olen nähnyt. Tyttö joka ei ole ihan hanskassa, mutta jonka liikkeet ajo nostattaa karvat pystyyn.

 

Järfällassa Rhy voitti IK1 83p ja Magda ja Jonna olivat toisia samoilla pisteillä, Rhyllä jokunen piste enemmän OLFssa. Jessica starttasi itse oppineena Sinikalla ekaa kertaa paimennuskisoissa (heti IK1), selvisivät upeasti radasta sijoituksella 6 . Häkitys oli päivän parhaita, vaikka lampaat eivät todellakaan ilmaiseksi sinne kävelleet.
Omistajat sanoivat että lampaat ovat melkein mahdottomia jakaa, väistävät hyvin koiraa mutta erittäin kesyjä ihmisille. Me onnistuimme kuitenkin kaikki, Rhyn jaon jälkeen kuuluu videolla Ruåttalaisen kommentti ” satans finnskor” 🙂

Rhy kohti ekaa porttia (kuvassa näkyy hakuportti)

Rhy crossilla, kerrankin linjalla

Rhyn jako. Lampaat kesyjä ja vaikea saada rako aikaan

Hoyt ja Dewr turisteina

 

Kisojen jälkeen vietiin Hoyt Annille, joka intensiivitreenaa sitä muutaman viikon.

Hoyt matkalla sukulaistensa luo

 

Rialassa lampaat olivat erittän herkkiä ja ajettiinkin kuudella lampaalla kun edellisenä päivänä neljällä oli ollut liian vaikeaa.
Sinikka piti Suomen lippua korkealla sijoittumalla neljänneksi kun minä ja Jonna möhlättiin, samoilla pisteillä 86 kun kolmonen jolla OLF sitten parempi. Herkät rouvat sopivat Sinikalle mainiosti joka sai ne hyvin rauhoittumaan. Jos Jessica olisi saanut Sininkalta tuonnissa ohjaajalle vauhdin alas jotta lampaat olisivat pysyneet linjalla, voitto olisi varmaan irronnut. Linjat täydelliset, jako ja häkki myös hyvät!

Sin tolpan kierto

Järjestäjä, tuomari Shania Longyard, Jessica ja Sin, jota ottaa pattiin kun tuomarilla on värikkäämmät acceessoariit kun hänellä

Rhy keuli ja karkas jo tolpalta kaarelle, enkä siinä tajunnut runtata maahan. Löi yli klo 9 vaikka veto oli 3:ssa. Pysähtyi vasta kolmen vihellyksen ja kolmen STAND-karjasun jälkeen, silloinkin teki näyttävän käsijarrukäännöksen. Kun sain takaisin linjalle niin itse ajo oli hyvä, linjalla sekä kaikki portit läpi. Jaossa lampaat kuitenkin klimppaantuivat ja rakoa oli vaieka saada, kun se saatiin tuli hienosti väliin jonka jälkeen aika loppui. Tuomari sanoi minulle että ”du har en jättebra hund, den är idag alldeles för uppgasad”….jonka jälkeen antoi käytännön ohjeita miten toimia ennen rataa että saisin sen käsiin 🙂

Summasummaarum. Molempina päivinä ajot (triangeli) sujui tolpalta hirmu hyvin, lampaat olivat kevyitä eikä tarvinnut kun tyyrätä. Jaossa raon saaminen minulle vaikea jos en saa Rhytä päästämään otetta lampaista, väliin tulee hyvin ja tietää mitä ollaaan tekemässä. Häkillä hosun ja olemme molemmat liian uppgaasattuja.

Tällä tasolla (IK1= Suomen kakkonen) me suomalaiset emme ole lainkaan huonompia kun ruotsalaiset, kukaan Ruotsalaisista yhtä lukuunottamatta, eivät esimerkiksi ajaneet tolpalta.  Mitä, miksi ja missä tapahtuu se joka tiputtaa sitten meidät kärryltä?

Työkoiraa hankkimassa oktober 2, 2012

Muutama surullinen tapaus on tullut vastaan, nyt on pakko purkaa turhautumista kun tämä olisi voinut olla ystäväni tarina.
Tilallinen on nähnyt you tubessa, paimenkoiranäytöksessa tai kuullut miten paimenkoira voi hakea lampaat/lehmät navettaan, pitää niitä poissa ruokintapöydältä, rännittää punnitusta varten, pitää lammasta tarvittaessa erossa muista, kuljettaa paikasta toiseen jne. Tästähän voisi olla tajuton etu hänelle jos tämä pitää paikkansa!
Tilallinen googlettaa pimeänä talvi-iltana kuivituksen jälkeen sanalla ”paimenkoira”.
Wow, hän päätyy hienoille kotisivuille missä mahtavia kuvia kauniin värisistä koirista, jotka esiintyvät joko eläinten kanssa tai yksin. Pitkät tarinat niiden sekä vanhempien erinomaisuudesta, miten ovat vahvoja ja sinnikkäitä, jostain ajoista ja flankeista puhutan myös mistä hän ei kyllä tajua mitä ne edes tarkoittaa. Ohhoh, siellähän on oikein hienoja videoitakin mahtavalla musiikilla, välillä näyteätään koiraa ja välillä eläimiä, näyttää jopa siltä että se koira kasaisi niitä ihan itse. Tilallinen innonstuu enemmän ja enemmän, tämän kasvattaja täytyy kyllä olla asiallinen ja pätevä kun näin hienot videot ja sivut on tehnyt, hän päättää soittaa.
Hänelle kerrotaan miten pentujen mummit ja ukit maailmalla ovat olleet kovan luokan työkoiria, miten tästä pennusta tulee vahva ja korvaamaton apu hänelle. Vaikka onkin paljon kalliimpi kuin mitä hän oli ajatellut, hän menee katsomaan pentujen äitiä farmin töissä. Tällä kasvattajalla ei nyt ollutkaan omaa farmia, mutta näyttää koiralla treeniapaikassa miten se osaa hakea lampaat aitauksen toisesta päästä. Tilallinen lähtee kotiin pennun kanssa ja on onnellinen hankinnastaan.
Pentu kasvaa ja on kohta 1v, tilallinen päättää soittaa kasvattajalle kun se ei tunnu kiinnostuvan lainkaan lampaista… Kasvattaja ei nyt ehdi puhua, mutta meinaa että kyllä se siitä, hänellähän on kuvia ja videoita miten sen vanhemmatkin ovat kovia työkoiria, täytyy olla tilallisen vika jos ei toimi. Tilallinen saa kuulla jostain paimenkoirayhdistyksestä ja että he järjestävät kursseja… Aika on kortilla mutta sinne mennään nuorukaisen kanssa. Kouluttaja yrittää kaikki kikkaviitoset, surullinen totuus muutaman kerran jälkeen on että koiralla ei vaan ole paimennusviettiä tarpeeksi. Hän saa neuvon myydä se kotikoiraksi ja ostaa uusi.
Tilallinen on todella surullinen, turhautunut ja pettynyt, miten tässä näin pääsi käymään?

Näinhän se on, ikinä ei voi olla varma että koira täyttää toivotut kriteerit. Mutta, miten ihmeessä saadan tilalliset jotka suunnittelevat koiran hankkimista, olemaan yhteydessä SPKY:n, joka voi kartoittaa tilallisen tarvetta, suositella sellaista pentuetta tai kasvattajaa, jonka koirat oikeasti ovat näyttäneet että on riittävästi paimennusviettiä ja työmoraalia?

Pelottavan paljon on tänä päivänä ihmisiä, jotka mainostavat hienoilla kotisivuillaan että niiden koirat ovat niin ja näin vahvoja paimenkoiria tms. vaikka niillä todellisuudessa ei ole mitään tai erittäin vähäistä oikeaa työnäyttöä. Halusin että tulisivat näyttämään; miten siirtää 100päistä vastahakoista pässikaritsalaumaa jossa pässit todella testaavat kuka siellä takana on, tai kasaavat biotoopilta 80kpl  vauhkoontunutta 60-100kg dorset/texeltätiä jotka irtikoira säikyttänyt ja vie ne tietä pitkin takaisin toiselle lohkolle, tai käsittelee uuhia ja niiden pieniä karitsoja, siirtää 30kpl lehmää/hiehoa pelottavan vanhan rajan yli, lastaa vastahakoisia eläimiä tms!!!
Eikä se mitään jos ne myydään meille harrastajille, mutta silloin kuin on kyseessä  tilallinen joka on hankkimassa itselleen TYÖkoiraa, voisin oksentaa näiden ihmisten moraalittomuudelle. Ovatko vain tyhmiä ja uskovat että koirat ovat mitä mainostavat, vai vielä pahemmin, ovatko tajunneet tämän markkinaraon ja käyttävät sitä häikäilemättä hyväksi?

Miten saadaan tilallisille tietoa SPKY:stä, tai mitä kautta voimme vaikuttaa siihen että tilalliset saavat oikeasti apua ja neuvoja ensimmäisen TYÖkoiran hankinnassa?

III-luokka korkattu SM-kisojen yhteydessä Juvalla

Kisapelto näytti ensi näkymältä helpolta. Vähän kumpuileva iso pelto, joka jatkui oikealle vähän syvemmälle pienen ojan yli. Haasteeksi koitui monelle se että koirat mielsivät ojan joka lähti tavallaan pienestä kulmasta rajaksi, eli eivät heti ymmärtäneet mennä ojan yli syvemmälle. Tuomarin oli mukava Sam Rae Scotlannista.
Koiria oli ilmoitettu 37 kpl. Näistä kolme debyteerasivat ekaa kertaa kolmosissa, sekä ohjaaja että koira. Tavoitteena tai toiveena oli, että pääsisimme ajamaan radat läpi ja saada tehtyä kaikki osiot. Tämä onnistui vaikka ei pisteillä varsinkaan toisena päivänä juhlittu,  aika loppui just kun Rhy tuli singleen väliin, eli siitä jäi pisteet ja sen mukaan myös finaalipaikka saamatta. Ekana päivänä saimme jopa 78p, koiraan olen enemmän kun tyytyväinen, itsellä parantamisen varaa paljonkin. Loppusijoitus 16/37
Positiivista
+ hakukaaret hyvät
+ nostot hyvät, 10p molempina päivinä
+ jakoihin ja singleen tulee vaikeisiinkin paikkoihin hyvin
+ oli hyvin kuulolla, edellisten päivien drillaukset menneet läpi
+ Rhyn pää pysyi hyvin kasassa
Treenata pitää
– hakuja niin että koira luulee tietävänsä missä lampaat on ja ohjataankin muualle
– herkillä lampailla jakoja ja häkkiä
– jaoissa rauha haltuunotossa
– ajoa ajoa ajoa ja ajoa porteilla, minun arviointikyky linjoista syvältä
– käännöksiä porttien jälkeen, syvyysnäkö huono, en osaa arvioda koiran suhdetta/paikkaa lampaisiin kun on sivulla
Sekä sortteerausta ja lookbackia pitkillä etäisyysksillä, jotta ensi vuonna ollaan finaaliin valmiita 😉

Silja 15v ja Stella voittivat Suomen mestaruuden vakuuttavilla suorituksilla! Suomi on vihdoin saanut oman Karin Mattsson tai Kevina Evansinsa 🙂
Severi teki hyvää työtä varsinkin Benillä. Oli superjännittävää kun lampaita oli lopuksi  joka paikassa sortteerauksen jälkeen. Ben yritti pitää yhtä porukkaa poissa, kun Severi roikkui häkissä kiinni muutama lammas sisällä ja pari ulkona, mies vaan on niin taitava käsittelemään eläimiä . Leena ja Minna ajoivat varsinkin ekana päivinä hyvät radat. Leena pääsi finaaliin Spotilla, Spotin flying lookback oli kisan upein ja herätti keskustelua, se onnistui juuri niin nappiin kun voi, minulla nousi karvat pystyyn kun se oli vaa niiiin hieno! Sortteerauksessa Peppi ja Shine teki vaikutuksen, kun tiestivät just mitä olivat tekemässä.

(c) Jake Kukowski
Anja Rhy shedding second day

Näyttää siltä että lähdemme sitten Norjaan Rhyn kanssa Nordic Nursery-finaalin, kääk. Kiva astua tolpalle Karinin tai Jaranin jälkeen…heidän koirat superkoulutettuja jo  9kk ikäisinä. Tuntuu että sinne on kovin pitkä aika, ja treenimahdollisukkset sen kun huononee. Ollaankohan totaalisen alikuntoisia sitten 17-18.11… No ei voi mitään, into saada lisää kokemuksia reppuun on kuitenkin suurempi kuin pelko nolata itsensä totaalisesti.

Rhyn cea dna-testi tuli ja selvisi että on normal. Nyt  onkin ollut jonkun verran kysyntää, tuntuu että on suurikin vastuu minulla kenelle sitä antaa. Yritän mahdollisimman rehellisesti ja objektiivisesti kertoa Rhyn hyvistä ja heikoista puolista, vähän vaikea tietty kun itse melkein jumaloin sitä 😉
Yritän peilata sitä myös kokemattoman ohjaajan tai lampurin kautta, miten ne pärjäisi jos se periyttää voimakkaasti intensiivisyyttään ja kovaa paimennusviettiiään. Viime kädessä se on tietty narttujen omistajien vastuu, mut silti.

Puolentoista viikon päästä Ruotsi kutsuu, ha det bra till dess!