kemirhys

Tankar om hund och vallning

Lisää treffejä februari 18, 2013

Filed under: Uncategorized — Anja Lehtiö @ 6:22 e m

Conquest Floss kävi viettämässä pitkää viikonloppua meillä. Floss oli hirmu mukava, ensi-ihmetyksen jälkeen oli kuin kotonaan. Kävimme myös Samulin luona paimentamassa pariin otteeseen. Floss oli aika pitkälti sellainen kun ajattelin sen olevan, hyvä luonnollinen haku, hyvä tasapaino, ajaa hyvin ja pitää lampaita itsenäisesti  sekä avoin ja reaktiivinen käskyille.
Yllätyin eniten siitä miten hyvin se meni heti vieraan ihmisen kanssa, vaikka käskyt ihan varmasti kuulosti erlaisilta kun mihin on tottunut. Lampolassa oli myös kuin kotonaan, hyvä eläinten ksäittely. Me like!
Astutus onnistui useasti, joten toivotaan että tulisi paljon vietikkäitä penneleitä. Jos tämä pentue kiinnostaa niin voi olla yhteydessä Tuija Kupariseen, Kennel Black Bonzo.

20130215_093248
Floss metsässä

Floss lampaat Floss lampaat2
Floss  (c) Samuli Näri
Vierailevana tähtenä oli vkl yli myös meidän Leena Kittilistä. Pikkuruinen Dew ei ole enää niin pikkuruinen vaan täytti 1v! Leena treenasi Dewiä kun Jessicalla on selkä sökönä. Dew rupea olemaan oikein hyvin treenattavissa, tässä spidermanissa on paljon koiraa jolla hienot muuvit!

Dew
Dew 1v

Meg Dew
Dew ja Meg tarkkana lampolassa

Leenan mielestä Jessi on selkeästi tiineenä, eli vauhdikkaita pentuja paimennukseen ja harrastuksiin olisi odotettavissa viikolla 11. Jessillä  ei ole muuta harrastettu kuin paimennusta,  on pieni kevyt kiihekä ja reaktiivinen, muistuttaa agilitypuolella ehkä eniten Juhan Gaiaa. Jessin pentuja voi kysellä joko minulta tai Leena Jussilalta.

Jessi lujaa Jessi ja karitsajess2Jessi
Jessi kesällä 2012 (c) Joski Rissanen
.

20130217_122855
Meg tiukkana

Meg vietti Flossin ollessa meillä muutaman päivän työharjoittelussa Samulilla. Oli ollut mukana lampolassa kuivittamassa yms muita pikkuhommia. Samuli tuntui tykkäävään niin kuin myös Meg.
Kokeilin sitä vähän sisällä. Oli sitten mennyt isoja askelia eteenpäin, tytskä niputti uuhet nurkkaan tomerammin kuin ikinä. Aiemmin on jäänyt pakoakueelle mutta nyt halusi painaa niitä, kun joku uuhi vähän oli testaavinaan sitä näykkäs nätisti kuonosta. Aiemmin on silloin väistänyt uhoavaa ja painanut vieruskavereita jolloin koko porukka siirtyneet, eli älyä löytynyt jo aiemminkin. Näytti siis todella hyvältä, sanottiin Leenan kanssa melkein samaan ääneen että ”eihän tätä nyt voi myydä!”.
Ja niin se taitaa olla, sillä on hyvä suku, ystävällinen ja sosiaalinen kaikille, luonnollinen ja tyylikäs paimen josta nyt löytyi taas suurempi pykälä. Olen alusta asti ollut sitä mieltä että se on erikoinen ja hyvä koira, välillä tuntuu että minä en sovi sille, mutta kyllä tämä täytyy malttaa katsoa loppuu asti!

 

paimennusajatusoksennusta (osa 1?) februari 8, 2013

Filed under: Uncategorized — Anja Lehtiö @ 8:26 f m

Olisi varmaan pitänyt miettiä vähän tarkemmin ennen kun päästän tämän paimennusoksennuksen ulos, mutta sehän ei nyt ikinä ole ollut minun vahva puoleni, tarkka miettiminen siis. Ao:ssa ei oikein ole mitään päätä eikä häntää, mutta tulipahan vähän parempi olo kun sai oksennettua 😉

Wau, bordercollieni paimentaa
!
On surullista mihin bordercollien jalostus on johtanut. Moni ihminen on aivan innoissaan ja ihmeissään (mukaanlukien minä itse) siitä että oma koira näyttä jonkinlaisia paimennustaipumuksia. Tämähän pitäisi olla itsestään selvä asia kun puhutaan bordercolliesta, paimentaminen on tämän rodun alkuperäinen käyttötarkoitus johon sitä on ruvettu jalostamaan! Valitettavasti moni on alkanut  jalostamaan ulkonäköä sekä muita ominaisuuksia katsoen, jolloin paimennusvietti on monilla kadonnut enemmän, vähemmän tai kokonaan.

Paimentaminen vai jaagaaminen?
Paljon videoita netissä jossa näkee koiran juoksevan lampaiden ympärillä häntä pystyssä tai ylhäällä. Kun bordercollie oikeasti paimentaa, se on keskittynyt ja häntä on tiiviisti alhaalla. Kun häntä on ylhäällä ollaan saalisvietin puolella, ei paimennusvietin.
Eikä tässä mitään , myös vähäisellä paimennusvietillä voi jonkun verran paimentaa varsinkin muutamaa kesyä lammasta jos tottelevasiuus kunnossa, mutta se on hyvä tiedostaa. Se onko siinä sitten enää mitään järkeä kun mukana on muita eläimiä jotka eivät ole valinneet osaansa, on taas eri asia.
Moni luulee myös että koira olisi hyvä paimentamaan, koska se paimentaa kissoja, kaneja, kanoja tai muita koiria  ja näyttää niillä hienoja muuveja. Viisaat sanoavat,että usein nämä koirat eivät paimenna lampaita tai nautoja tai eivät ole kovin vahvoja. Muiden koirien paimentaminen kun ei laita lainkaan painetta koiraan niin kuin esim. lampaat .

Grim
(c) Iris Kieme
Kiinnostusta  lampaisiin on, kiertää lampaita ja seuraa niitä mutta  paimennusvietti on erittäin pieni. Paimentaa kanoja.

Paimennus hauskaa?
Monelle koiralle paimennus on tarve, ei mikään hupijuttu ja näin sen kuuluu ollakin. Jos kuljetat koirasi kanssa 100 lammasta tietä pitkin ja vastaan tulee flirttaileva kiimainen narttu, pelottava iso rekka,  tai lauma iloisia lapsia jotka kutsuvat koiraasi heittelevät palloa tms, koiran ei kuulu reagoida näihin millään tavalla koska se on keskittynyt ja sillä on työ kesken.

Sillä on silmää
Ihanko totta? Herra varjelkoon, bordercolliella kuuluu olla silmää! Sen avulla se siirtää, kasaa, pysäyttää eli kontrolloi eläimiä. Ehkä kannattaisi vaihtaa rotua jos rodun tärkeimmät ominaisuudet häiritsevät…
Olen itsekin harrastnut vuosia agilityä, joten ymmärrän kyllä miksi ei esim liikaa silmää toivota. Mutta ei paimennuksessakaan toivota että koira jumittaisi silmään kiinni. Mutta jos paimenlinjaista koiraa jota jalostettu paimennusominasiuuksiensa takia käyttää tai ostaa, saa varautua siihen että siinä on enemmän tai vähemmän silmää. Mitä enemmän silmää sitä tyylikkäämpi koira usein on, siitä ei kuitenkaan voi suoraan päätellä paimennusvietin voimakkuutta.

Sin
(c) Iris Kieme
Paljon silmää, jumittaa helposti. Tarpeeksi paimennusviettiä että kestää eläimiltä tulleen paineen, mutta turhan pehmeä ja heittää laajaksi ja hitaaksi ihmiseltä tulleesta paineesta.

Syttynyt vai ei?
Tätä sanaa käyttäen tarkoitetaan usein aivan eri asioita. Itse olen omaksunut sen kokeneilta patuilta niin, että syttynyt tarkoitettaa kun koiralle on niin tärkeä paimentaa, että siihen voi tarvittaessa laittaa kovaakin painetta ilman että se haluaa lopettaa tai lähteä pois. Syttynyt ei mielestäni ole sitä että juoksee lampaiden ympärille tai haluaa jaagata niitä, silloin se on ehkä kiinnostunut. Hyvänä esimerkkinä on ruotsalainen kani joka kiertää lampaita ja juokseen niiden perässä, näykkää jopa niitä turpaan. Tämän kanin kohdalla kukaan ei kuitenkaan väitä että oikeasti paimentaisi, tai haluaisi sitä mukaan  oikeisiin töihin 😉

Dew
(c) Jonna Paasila
Paljon silmää ja paimennusviettiä. Sopivan signaaliherkkä, kestää paineen sekä ohjaajalta että eläimiltä hyvin.

Signaaliherkkä tai ei?
Vahvaviettinen kova koira on tavalliselle pulliaiselle erittäin vaikea kouluttaa ja hallita. Tästä syystä paimenpuolella toiveena voi olla että koirat olisivat jonkun verran signaaliherkkiä. Silloin niihin pääsee vaikuttamaan vahvasta vietistä huolimatta ja ne kykenevät ennakoimaan sekä ihmisen että eläimien seuraavia liikkeitä.
Toiveena siis että viettiä, toimintakykyä  ja rohekutta on tarpeeksi jotta selviää kovasta paineesta jotka eläimet koiraan laittaa tai muista pelottavista asioista, mutta sen verran ohjaajanöyryyttä että ne siitä huolimatta kykenevät samalla ottamaaan ohjeita vastaan.
Harrastupuolella taas toiveena usein on koira joka ei hätkähdä mistään, ei ole ääniherkkä, ei ole alustaherkkä, ennakoiva eikä itsenäinen yms, toivotaan mahdollisimman kovaa vahvahermoista  koiraa.
Tämä voi tarkoittaa pahimmillaan että jos tällä koiralla on erittäin vahva paimennusvietti, sitä on vaikea kouluttaa ja sen on vaikea hyväksyä ihminen toiminnanjohtajana. Glyn Jones esim kirjoittaa että paimenkoiran tulee olla jonkun verran arka, koska sellainen on helpompi kouluttaa…tätä en menisi kuitenkaan itse allekirjoittamaan, mutta tämä ajatus elää vieläkin monilla vanhalla kasvattajalla.
Paimenkoiran pitä pystyä keskittymään koko ajan eläimiin, mutta silti ottamaan ohjeita vastaan. Vähän niin kuin itse katsoisit hyvää leffaa keskittyneesti ja joku pyytää sinua ojentamaan sipsit…et lopeta leffan seuraamista, mutta kuulet silti pyynnön ja ojennat kaverille sipsit. Jos olet niin syvällä leffaa että et kuule pyyntöä, hei-huuto tms yllättävä ääni saa sinut (ehkä) havahtumaan ja kuulemaan pyynnön ja sitä mukaan toimimaan. Olet intensiivinen mutta sopivan signaaliherkkä 🙂
Missä menee sitten raja signaaliherkän ja neuroottisen välillä, en tiedä. Itselläni ajatus ja näkymys onkin muuttunut paljon viime vuosina, talossa onkin tyyppejä joka lähtöön.

Rhy
(c) Iris Kieme
Erittäin paljon paimennusviettiä, sopivasti silmää ei jumita. Sen verran signaaliherkkyyttä että on ohjattavissa ja omaa hyvä koulutettavuuden.

Olen itsekin tässä kiehtovassa maailmassa ollut mukana ainoastaan muutaman vuoden, ja koko ajan huomaan enemmän ja enemmän miten vähän tiedän ja ymmärrän.
Seuraavassa jaksossa, oksennan pätemättömien joko tyhmien tai vilpillisten ihmisten paimennuskoulutuksesta sekä työkoirien myymisestä .

Watch out

 

Helmikuuta mennään februari 4, 2013

Filed under: Uncategorized — Anja Lehtiö @ 11:26 f m

Pari kertaa käyty Jonnan kanssa Samulilla. Lookbackit lennosta on ruvennut nyt pienellä treenialueella n 40x80m onnistumaan 3 kertaa 4:stä. Olen myös laittanut käskyn pillille  jokatuntuu toimivan paremmin, eli heittää samantien irti toiselle flankille hakemaan toista laumaa.
Olen kyllä tietoinen siitä että onnistuminen on harhaa, näissä harjoituksissa Rhy tietää että toinen lauma on siellä ja se haetaan pian, oikeassa kisatilanteessa toista laumaa ei välttämättä näy ja ekasta laumasta paljon vaikeampi päästää irti. Teen näitä kuitenkin kun toivon että itse liike menisi syvälle, Kevin saa sitten auttaa keväällä 😉

Meg on niin luonnollinen ja sen ajo on vaan niin hienoa. Ottaa silmällään lampaat otteeseen, ajaa itsenäisesti poispäin tasapainottaen niitä rauhallisen varmasti, sitä voisi vaan ihailla . Työkoiraksi olisi lähes täydellinen, tilannetajua ja rauhallisuutta hanskata tilanteen kun tilanteen löytyy, toisaalta on niin lahjakas että joku saisi siitä myös hyvän kisakoiran. Valitettavasti ei vaan ole minun tyyppinen koira vaikka tykkään siitä kamalasti,  joten katsotaan mitä sen kanssa teen…saa sii.

Aksaa olen käynyt kai kerran treenaamassa Rhyllä… Viime vkl Jessica juoksi ekan startin kun en jaksanut nousta niin aikaisin, virhe kepeiltä ja hyl kun otti uudelleen hypyn kautta, oli ollut kuuliainen. Toisella radalla minun kanssa otti riman alas lyhyellä estevälillä, tämän arvasin ja yritin himmata mutta ei auttanut…sitten kääntyi vielä väärälle kontaktiesteelle tästä syystä.
Unohdan monessa paikoissa vielä että ei ole Pray…tai sitten kun muistan niin hipsuttelen, argh. Kolmas rata oli hyppis, lähti käsistä jo kolmannen esteen jälkeen. Normaalisti käntyy kun käännän vaan jalkateriä…nyt tehtiin vissiin kolme hyllyä kun luki (omaa) rataa ja liiteli joka suuntaan, kun minä olin taas hissuttelumoodissa. Eipä haitannut lainkaan, liikkui kovaa ja pehmeästi (oli myös pidemmät estevälit) ja jos harrastaisin agilityä olisin supertyytyväinen jos kehitys jatkuisi tuohon suuntaan 😉

Viuhkakin kävi kylässä. Astutus onnistui hyvin, joten toivon mukaan maaliskuun loppupuolella tulisi sitten pentusia, nämä rekisteröidään SKL:n rekisteriin.
http://lsbordercolliet.blogspot.fi/p/pentu-suunnitelma-13pup.html

Like father like son
Löysin Angie Driscollin sivuilta pari kuvaa Mirkistä, sain luvan häneltä julkaista ne täällä. On kyllä pelottavan saman näköisiä näissä kuvissa, vaikka en löytänyt niitä eniten lookalikekuvia Rhystä jotka muistaakseni Joski on ottanut.

Mirk1  Mirk3
Kevin Evans Mirk (c)Angie Driscoll

Rhy mv Rhy apila old
Mirkin poika Rhy (c) Johanna Rissanen ja Päivi Sumulehto

Yksi Ruotsin taitavin paimennuskisaaja ja kouluttaja Jonas Gustavsson pitää blogia osoitteessa http://taketimebordercollies.blogg.se/?tmp=805679  tätä kannattaa käydä lukemaasa, paljon hyviä vinkkejä treeneihin ja mitä hän ajattelee paimennuksesta, koirista ja lampaista.
Viimeisessä päivityksessä kirjoittaa siitä miten tärkeä on että treenilampaat on hyvät. Jos lampaat seuraavat enemmän ihmistä kuin reagoivat koiraan koska ovat oppineet että ihmisen lähellä ovat turvassa, syntyy suojatyöpaikka jossa koira ei opi yhtään mitään. Voi jopa olla niin että ihminen luulee että koira paimentaa, vaikka siinä olisi vain olemattomasti viettiä.
Tähän palaan vielä, ugh