kemirhys

Tankar om hund och vallning

paimennusajatusoksennusta (osa 1?) februari 8, 2013

Filed under: Uncategorized — Anja Lehtiö @ 8:26 f m

Olisi varmaan pitänyt miettiä vähän tarkemmin ennen kun päästän tämän paimennusoksennuksen ulos, mutta sehän ei nyt ikinä ole ollut minun vahva puoleni, tarkka miettiminen siis. Ao:ssa ei oikein ole mitään päätä eikä häntää, mutta tulipahan vähän parempi olo kun sai oksennettua 😉

Wau, bordercollieni paimentaa
!
On surullista mihin bordercollien jalostus on johtanut. Moni ihminen on aivan innoissaan ja ihmeissään (mukaanlukien minä itse) siitä että oma koira näyttä jonkinlaisia paimennustaipumuksia. Tämähän pitäisi olla itsestään selvä asia kun puhutaan bordercolliesta, paimentaminen on tämän rodun alkuperäinen käyttötarkoitus johon sitä on ruvettu jalostamaan! Valitettavasti moni on alkanut  jalostamaan ulkonäköä sekä muita ominaisuuksia katsoen, jolloin paimennusvietti on monilla kadonnut enemmän, vähemmän tai kokonaan.

Paimentaminen vai jaagaaminen?
Paljon videoita netissä jossa näkee koiran juoksevan lampaiden ympärillä häntä pystyssä tai ylhäällä. Kun bordercollie oikeasti paimentaa, se on keskittynyt ja häntä on tiiviisti alhaalla. Kun häntä on ylhäällä ollaan saalisvietin puolella, ei paimennusvietin.
Eikä tässä mitään , myös vähäisellä paimennusvietillä voi jonkun verran paimentaa varsinkin muutamaa kesyä lammasta jos tottelevasiuus kunnossa, mutta se on hyvä tiedostaa. Se onko siinä sitten enää mitään järkeä kun mukana on muita eläimiä jotka eivät ole valinneet osaansa, on taas eri asia.
Moni luulee myös että koira olisi hyvä paimentamaan, koska se paimentaa kissoja, kaneja, kanoja tai muita koiria  ja näyttää niillä hienoja muuveja. Viisaat sanoavat,että usein nämä koirat eivät paimenna lampaita tai nautoja tai eivät ole kovin vahvoja. Muiden koirien paimentaminen kun ei laita lainkaan painetta koiraan niin kuin esim. lampaat .

Grim
(c) Iris Kieme
Kiinnostusta  lampaisiin on, kiertää lampaita ja seuraa niitä mutta  paimennusvietti on erittäin pieni. Paimentaa kanoja.

Paimennus hauskaa?
Monelle koiralle paimennus on tarve, ei mikään hupijuttu ja näin sen kuuluu ollakin. Jos kuljetat koirasi kanssa 100 lammasta tietä pitkin ja vastaan tulee flirttaileva kiimainen narttu, pelottava iso rekka,  tai lauma iloisia lapsia jotka kutsuvat koiraasi heittelevät palloa tms, koiran ei kuulu reagoida näihin millään tavalla koska se on keskittynyt ja sillä on työ kesken.

Sillä on silmää
Ihanko totta? Herra varjelkoon, bordercolliella kuuluu olla silmää! Sen avulla se siirtää, kasaa, pysäyttää eli kontrolloi eläimiä. Ehkä kannattaisi vaihtaa rotua jos rodun tärkeimmät ominaisuudet häiritsevät…
Olen itsekin harrastnut vuosia agilityä, joten ymmärrän kyllä miksi ei esim liikaa silmää toivota. Mutta ei paimennuksessakaan toivota että koira jumittaisi silmään kiinni. Mutta jos paimenlinjaista koiraa jota jalostettu paimennusominasiuuksiensa takia käyttää tai ostaa, saa varautua siihen että siinä on enemmän tai vähemmän silmää. Mitä enemmän silmää sitä tyylikkäämpi koira usein on, siitä ei kuitenkaan voi suoraan päätellä paimennusvietin voimakkuutta.

Sin
(c) Iris Kieme
Paljon silmää, jumittaa helposti. Tarpeeksi paimennusviettiä että kestää eläimiltä tulleen paineen, mutta turhan pehmeä ja heittää laajaksi ja hitaaksi ihmiseltä tulleesta paineesta.

Syttynyt vai ei?
Tätä sanaa käyttäen tarkoitetaan usein aivan eri asioita. Itse olen omaksunut sen kokeneilta patuilta niin, että syttynyt tarkoitettaa kun koiralle on niin tärkeä paimentaa, että siihen voi tarvittaessa laittaa kovaakin painetta ilman että se haluaa lopettaa tai lähteä pois. Syttynyt ei mielestäni ole sitä että juoksee lampaiden ympärille tai haluaa jaagata niitä, silloin se on ehkä kiinnostunut. Hyvänä esimerkkinä on ruotsalainen kani joka kiertää lampaita ja juokseen niiden perässä, näykkää jopa niitä turpaan. Tämän kanin kohdalla kukaan ei kuitenkaan väitä että oikeasti paimentaisi, tai haluaisi sitä mukaan  oikeisiin töihin 😉

Dew
(c) Jonna Paasila
Paljon silmää ja paimennusviettiä. Sopivan signaaliherkkä, kestää paineen sekä ohjaajalta että eläimiltä hyvin.

Signaaliherkkä tai ei?
Vahvaviettinen kova koira on tavalliselle pulliaiselle erittäin vaikea kouluttaa ja hallita. Tästä syystä paimenpuolella toiveena voi olla että koirat olisivat jonkun verran signaaliherkkiä. Silloin niihin pääsee vaikuttamaan vahvasta vietistä huolimatta ja ne kykenevät ennakoimaan sekä ihmisen että eläimien seuraavia liikkeitä.
Toiveena siis että viettiä, toimintakykyä  ja rohekutta on tarpeeksi jotta selviää kovasta paineesta jotka eläimet koiraan laittaa tai muista pelottavista asioista, mutta sen verran ohjaajanöyryyttä että ne siitä huolimatta kykenevät samalla ottamaaan ohjeita vastaan.
Harrastupuolella taas toiveena usein on koira joka ei hätkähdä mistään, ei ole ääniherkkä, ei ole alustaherkkä, ennakoiva eikä itsenäinen yms, toivotaan mahdollisimman kovaa vahvahermoista  koiraa.
Tämä voi tarkoittaa pahimmillaan että jos tällä koiralla on erittäin vahva paimennusvietti, sitä on vaikea kouluttaa ja sen on vaikea hyväksyä ihminen toiminnanjohtajana. Glyn Jones esim kirjoittaa että paimenkoiran tulee olla jonkun verran arka, koska sellainen on helpompi kouluttaa…tätä en menisi kuitenkaan itse allekirjoittamaan, mutta tämä ajatus elää vieläkin monilla vanhalla kasvattajalla.
Paimenkoiran pitä pystyä keskittymään koko ajan eläimiin, mutta silti ottamaan ohjeita vastaan. Vähän niin kuin itse katsoisit hyvää leffaa keskittyneesti ja joku pyytää sinua ojentamaan sipsit…et lopeta leffan seuraamista, mutta kuulet silti pyynnön ja ojennat kaverille sipsit. Jos olet niin syvällä leffaa että et kuule pyyntöä, hei-huuto tms yllättävä ääni saa sinut (ehkä) havahtumaan ja kuulemaan pyynnön ja sitä mukaan toimimaan. Olet intensiivinen mutta sopivan signaaliherkkä 🙂
Missä menee sitten raja signaaliherkän ja neuroottisen välillä, en tiedä. Itselläni ajatus ja näkymys onkin muuttunut paljon viime vuosina, talossa onkin tyyppejä joka lähtöön.

Rhy
(c) Iris Kieme
Erittäin paljon paimennusviettiä, sopivasti silmää ei jumita. Sen verran signaaliherkkyyttä että on ohjattavissa ja omaa hyvä koulutettavuuden.

Olen itsekin tässä kiehtovassa maailmassa ollut mukana ainoastaan muutaman vuoden, ja koko ajan huomaan enemmän ja enemmän miten vähän tiedän ja ymmärrän.
Seuraavassa jaksossa, oksennan pätemättömien joko tyhmien tai vilpillisten ihmisten paimennuskoulutuksesta sekä työkoirien myymisestä .

Watch out

 

One Response to “paimennusajatusoksennusta (osa 1?)”

  1. Katja Ojansivu Says:

    En malta odottaa Paimennusajatusoksennus Osa 2:sta.


Kommentera

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com-logga

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut /  Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut /  Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut /  Ändra )

Ansluter till %s