2012 meni 2013 tuli januari 2, 2013

Kun mietin taaksepäin niin 2012 oli hieno vuosi monella tavalla.

Muutama matka tuli tehtyä, kaikki niistä taisi liittyä paimennukseen joko koirien kanssa tai ilman.

Jessica muutti alakertaan, kun Risse muutti sieltä pois uuteen taloon lähistölle uuden heilansa kanssa. Samu näkeekin nyt isäänsä paljon enemmän kuin moneen vuoteen. Tämä on muutenkin hirmu kätevää, kun tuo koirapopulaatio tuntuu kasvavan koko ajan. Jessican sosiaalinen elämä tosiaan vaan tästä tietty kärsii, äiti ja pikkuveli naapureina keskellä metsää…
Jessica on kisannut sekä Sinikalla että Praylla agilityssä hienolla menestyksellä. Myös Rhy pääsi Jessican kanssa aksakisoihin ja voittivat yhden hyppärin. Sinikalla kävi korkkaamassa myös ensimmäiset paimennuskisansa Ruotsissa, sijoittuen 4:ksi ja 6:ksi.

Koiria tuli keväällä lisää kaksi kappaletta ja pieni rakas Marlo nukkui pois. Minulle Keviniltä Derwen Meg (Flock/Fairlea Reiver) sekä Jessicalle Ruotsista Walk On Dewr (Jim (K.Söderberg)/Walk On Elvira).

Samun lapsuus vaihtui nuoruuteen kun aloitti syksyllä seiskalla. Kaverit ovat jonkun verran vaihtuneet ja kaiken näköistä näyttä sattuvan ja tapahtuvan. Lumilautailu on tällä hetkellä paras juttu, hienoa on että pääsee muutaman kerran vuodessa serkkujensa luo Rukalle laskemaan. Samu oli myös junnujen paimennusleirillä Sinikan kanssa.

Paappi 81v muutti pois Sepänkylästä, kerrostaloon Vaasan keskustaan

Rönnäsiin haettiin Ruotsista Samulille uusi työkoiran alku Windanns Hoyt (Seemework Key/WindannsCissi), toivottavasti siitä rakentuisi kelpo työkoira Samulille astumaan jossain vaiheessa Duken saappaisiin, mikä ei tule olemaan helppoa.
Hieno oli laidunkausi, kokemus jonka siellä saamme työstä ja treeneistä jotka Samuli mahdollistaa, on korvaamaton. Kiitos!

Rhyn eka työkeikka Rönnäsissa

Paimennuksen suhteen tuntuu että otimme Rhyn kanssa merkittävän askeleen eteenpäin. Siihen vaikutti matka Walesiin Milan kanssa, sekä Kevinin kurssi Samulilla josta sain nyt vielä enemmän irti.

Rhy Walesissa

Yksi merkittävä tekijä on muutamat hyvät ystävät jonka kanssa ollaan treenattu, pohdittu ja  analysoitu  sekä omat että koiriemme vahvat ja heikot puolet väsymykseen asti.
Paimennus on haastavin mutta myös palkitsevin laji mitä ikinä olen kokenut. Mitä kauemmin sitä tekee, sitä enemmän huomaa miten vähän tietää ja ymmärtää. Kehitymme ja oivallamme asioita eri tahdissa riippuen omasta sekä koiran vaiheesta, siksi on suunnattoman hienoa ja opettavaista kun on ystäviä jonka kanssa näitä vääntää ja pohtia loputtomiin asti. Tnx flowers ❤

Spot ja Rhy Putkisalossa

Tähän asti on aina tuntunut aivan utopiselta että voisin kisata joskun paimennuksen III-luokassa itse kouluttamalla koirallani. SM-kisoissa syksyllä starttasimme kuitenkin Rhyn kanssa ekoissa III-luokan kisoissa, tavoitteena oli päästä tekemään kaikki osuudet ja niin pääsimme.
Osallituimme myös Nordic Nursery-finaaliin Norjassa, onnistuimme siellä tekemään tasoisemme suorituksen ja koira sai paljon kehuja. Oli mahtava kokemus josta jäi nälkä enempään. Rhyllä ei tunnu rahkeet loppuvan (päinvastoin), joka on mahtavaa mutta samalla vähän ahdistavaa…pilaanko sen kun oma kokemus ja taito on niin vähäinen…

Rhy tolpalla Norjassa NN-finaalissa

Kävimme myös kokeilemassa nautoja pariin otteeseen, tämäkin tuntui sujuvan vaikka vähän pelottavaa mun mielestä olikin. Varsinkin Meg tuntui olevan aivan luonnonlahjakkuus niillä.

Rhy Muumaassa

Rhyllä on ollut myös kaksi morsmaikkua kyläilemässä, valitettavasti molempien juoksu oli jo liian pitkällä joten pentusia ei näille työkoirille tällä kertaa tullut. Kun ensimmäinen jäi tyhjäksi, päätin testata Rhyn sperman joka osoittautui olemaan priima tavaraa.

Agilityn MM- karsinnoissa  kävimme Prayn kanssa. Vaikka olen vähän vieraantunut lajista, oli oikein kiva olla mukana . Teimme muistaakseni 4 nollaa ja yhdellä radalla tuli rima alas, olisko loppusijoitus ollut seitsemäs tms. Jotakin on peruskooulutuksessa osunut kohdalleen sen kanssa, kun ei muuten koko vuonna treenatuu kun max 4-5 kertaa.
Rhyn kanssa käytiin pari aksakisaa loppuvuodesta, nuoren herran estevarmuus on aika surkea sattuneesta syystä, mutta sen voi aina korvata vauhdilla ja voimalla…

Kiitos lapsille, ystäville, tutuille sekä muille syyllisille jotka olitte mukana tekemässä vuodesta 2012 sen mikä siitä tuli, toivottavsti olette hollilla vielä vuonna 2013 🙂

************

Vuodelle 2013 on paljon toiveita ja suunnitelmia.
– Yksi astutuspentu jää meille, toivon mukaan saan uuden pikkuRhyn
– Kolmen viikon treeni-ja kisamatka keväällä Walesiin, kahden flowerin kanssa
– Walesista pari penneliä kotiin, josta yksi jäisi meille
– Treenirikas laidunkausi sekä Rönnäsissä että kotona, jossa uusi vähän suurempi laidun
– Kevinin kurssi Samulilla
– Mahdollisimman paljon kisoja Rhylle
– Megillä ja Dewrillä perusrata
– Syksyllä Internationalseja katsomaan Englantiin
– Vuorotteluvapaa syksyllä 2013

(c) Johanna Rissanen
Pikku Rhy

(c) P’äivi Sumulehto
Rhy kesä 2012

Ta da!

Aksaa december 14, 2012

Käytiin Jonnan kanssa Turkusessa korkkaamassa Rhyn aksaura. Estevarmuuttahan nuorella herralla ei pahemmin ole, joten molemmilla radoilla jätti viimeisen kepin pujottelematta. Käyttäytyminen kisapaikalla vaatii vielä vähän hiomista jos veilä aikoo kisata, vetää hulluna yrittää haukkua ja riehua jne todella noloa. Mutta intoa oli täytnnä ja omasta mielestä hän on erittäin varma esteistä, niistä mennään yli tai läpi suurella voimalla…

Myös Ojangolla käytiin kääntymässä (ilman sitä suunniteltua treeniä), sieltä tais tippua puomilta ekalla radalla ja tulla keinusta ohi tokalla. Jessica kysyi matkalla että eikö mua jännitä lainkaan? Ei jännitä, ei ole mitään tavoitteita eikä nollapaineita tms. No etkö halua sitä kolmosiin? No en, sen verran kunnianhimoa löytyy vielä, että koiran tulee olla hyvin koulutettu siinä vaiheessa jotta voin ohjata sitä just niin kuin haluaa miettimättä ” ei se osaa tuota eikä tuota…”. Eli aksa on vaan Rhyn talviharrastus pienillä eväillä.
http://www.youtube.com/watch?v=kmT4VqNhz-I
Kivaa on kyllä kisata, en vaan jaksais hengailla ja odottaa vuoroa niin kauan. Siitä syystä jatkossa käydään korkeintaan lähikisat, että ei koko päivää tartte siellä olla.

Rhyllä kävi tosiaan flaxi syksyllä, kun nautatilan pimatsu kyläili meillä muutaman päivän. Harmittavasti jäi tyhjäksi, olisi kuulemma ollut kovasti kysyntää tämän tyypisille koirille nautatiloille.
Rhylle on jonkun verran sitä ihalijapostia tullut, joten päätin testata ampuuko tyhjää vai ei jotta eivät turhaan tule käymään.
 Sain huomata kun yritin tilata aikaa eläinlääkärille, että tämä ei ole mikään mieuluisa homma… Onneksi avainsanoilla Jonna, Raska, Minna ja mikroskooppi saatiin homma hoidettua. Kaikki sujui helposti ja selvisi että siittiöiden liikkuvuus oli yli 90%, liikkuvat eteenpäin sekä mortologisesa tutkimuksessa siittiöiden rakenne normaali. Toisin sanoen priima tavaraa!

Tammikuussa onkin tulossa kyläilemään Tuija Kuparisen Conquest Floss ISDS 292905. Floss on mun tyyppinen koira,  makeimpia narttuja mitä olen nähnyt. Itseasiassa, kesällä kun näin sen ensimmäisen kerran, niin sanoin Leenalle että se on narttuversio Rhystä.  Jos geenit menevät hyvin yhteen, niin odotukset ovat suuret jos pentusia tulee!

© 2005 Conquest Border Collies
Conquest Floss

© 2005 Conquest Border Collies

Nordic Nursery Final 2012 november 22, 2012

Nordic Nursery Final käytiin tänä vuonna Norjassa. Rata on open class (III-luokka) ja avoin alle kolme vuotiaille koirille. Tämä on ensimmäinen kerta kun Suomi osallistuu tähän karkeloon kun meillä ei monta nuorta koiraa ole joilla kolmosen ratoja ajetaan, muissa maissa käydään kovat karsinnat paikoista. Toisaalta tämä on vasta kolmas kerta kun ko kisa järjestetään pohjoismaissa. Norjasta ja Ruotsista oli ilmoitettu yhteensä 30 koiraa ja sitten me 3 suomalaista, tanskalaiset jätti väliin. Brittien saarilla nurserykisat käydään talven yli, en ole varma onko siellä ikärajaa mutta koira ei ole saanut voittaa Open-classia.

Ja matka voi alkaa

Suomesta meitä siis lähti minä ja Rhy, Leena Jussila ja Cowlow Jess sekä Minna ja Pomo. Matkalla pysähdyimme treenaamaan Lekebergassa, tämä oli meille tosi hyvä koska en ollut päässyt treenaamaan isommilla pelloilla ja vierailla lampailla moneen viikkoon. Myös Leenalle varmaan ihan tervetulutta kun Jessi ollut meillä toista viikkoa ennen lähtöä.
Lekebergassa tein muutaman pidemmän haun jossa tsekkasin että pysähtyy hakukaarella just sinne minne haluan, sekä prässäsin sitä flankeillä sekä häkillä oikein kunnolla. Rhyn kanssa kun haaste on se että naulitsee lampaat ja säikyttää ne eikä sitten enää ole lainkaan kuulolla.

Jessi treenaa Lekebergassa

Minna ja Pomo Lekebergassa

Saavuimme sitten perjantai iltana Osloon Hotel Thoniin. Ihan ok hintainen mutta ällöä oli että huone haisi tupakalle, sitten Leenan sänky romahti kun siihen istahti…

Kisat käytiin kauniissa paikassa nimeltä Skui, Persbråtens Gårdin pelloilla.  Lampaat olivat rodultaan Gammel Norsk Spell Sau. Tuomarina toimi Con McGarry, Irlannista

Kisarata

Lampaiden vaihto

Katsomo sivusta

1/2 Suomen joukkueesta

Haku oli molempina päivinä vajaa 300m. Haut olivat haastelliseet, molempiin suuntiin oli annettava lisäkäskyjä jos koirat eivät itsestään osanneet pysyä laajana kaarella kunnes näkivät lampaat. Vasemmalla oli pari metsäsaareketta ja oikealle menettivät mahdollisesti näkymän lampaisiin riippuen kaaren muodosta. Ajot oli maximoidut 400m, crossin osuus 170m, molempina päivinä ajettiin myötäpäivään.
Ekana päivänä pitkä crossi ylitti tien toiselle pellolle,tiellä oli iso vesilätäkkö jonka yli ladyt eivät tietenkään halunneeet mennä. Toisen portin jälkeen lampaat olisivat halunneet jatkaa ”kotitietä” pitkin eivätkä todellakaan halunneet jatkaa jakorinkiin päin vetisen ja upottavan maaperän yli. Tähän vaadittiin päättäväisyyttä ja vakaita hermoja sekä koiralta että handlerilta. Toisena päivänä ajoportit  oli siirretty vasemmalle jotta ei tien ylitystä tarvittu.
Sekä jaossa että häkillä lampaat testasivat koiria, olivat jotenkin kiemurtelevia ja niistä oli vaikea saada sopiva ote. Ekana päivänä oli kaksi merkattua lammasta joista jaettiin pois kaksi ei merkattua, toisena päivänä ei ollut merkattuja. Ekana päivänä oli 12 min aikaa ja toisena 11min. Single jätettiin pois lyhyen päivän takia, pimeä tuli noin 16 maissa. Monella loppui aika kesken, joten radalla oli oltava tehokas.

Jessi jako lauantaina, kuvassa näkyy eka portti oik sekä hakuportti.

Lauantai
Vettä ja välillä rakeita satoi melkein koko päivän enemmän tai vähemmän, varsinkin Jaran Bean kanssa ajoi melkoisessa säässä kasaten 93p. Lähtönumeroni oli 30, en tykkää odottaa niin kauan mutta hyvä puoli on että ehtii seurata miten lampaat käyttäytyvät sekä miten Knivet ja muut prot handlaavat lampaita.
Oli vahva fiilis lähettää vasemman kautta, mutta kun vain yksi jonka näin ennen meitä lähetti vasemmalle, oli tulla päätöksentekoahdistus…mitä minä en ole nyt tajunnut…?
Näytin Rhylle lampaat katsomosta parin koiran ajan, sitten vein autoon. Otin sen kunnolla käsiin ennen kun menin lähelle kisapeltoa, jätin sen yksin aitaan kiinni ja hain ihan viime tipassa kun edellinen oli häkittämässä. Sen olen huomannut että en voi antaa katsoa lampaita pitkään ennen kun lähetän, silloin lähtee ihan varmasti käsistä.
Superhieno kaari vasemman kautta, kiersi molemmat saarekkeet ja nosti hienosti, saikin näistä 20+10p. Luoksetulossa sain sen pysymään kaukana ja tulivat melko suoraan, mutta vauhti oli ollut liian kova ilmeisesti vaikka jarrutin sitä, pisteitä pois -11.
Sitten ajo. Olin päättänyt pitää koiraa oikein kaukana jotta ei säikytä lampaita, tolpan kierto joka oli n 10 m ohjaajan edessä oli ok, en antanut kurvata ja peittää kunnolla vaikka niin olisi halunnut, ja tästä syystä varmaan sitten jatkui niin kui teki… Emme saaneet otetta niistä ja hajaantuivat useasti ekalle portille asti. Yksi uuhi yritti yksin ihan koko ajon aikana karkuun, Rhy haki sen takaisin varmaan 10 kertaa, eli linjoilla ei voi kehuskella, pisteitä jäi vaan 9/30 😦 
Kakkosportin jälkeen uuhi lähti pari kolme kertaa juoksemaan tietä pitkin 40-50m kun muut seisoivat paikallaan märän upottavan kohdan luona. Tässä muutamat koirat antoivatkin periksi tai purivat, uuhet eivät vaan menneet helposti siitä läpi. Luulin oikeasti viimeinen kerta kun uuhi lähti ja oli jo lähellä ”kotimetsää”, että nyt se menetetään…mutta Rhyllä kesti pää ja palautti sen taas muiden luo.
Sitten vihelsin jo ”anna palaa” sillä riskillä että puree jos eivät siirry, ei purrut ja pian olivat uuhet jakoringissä. Pösilöuuhi tietty heti karkuun ja päästin toisen mukaan, Rhy väliin ja räkäjako tehty. Jostain kumman syystä saimme tästä silti 8 p.  Äkkiä koira perään koska kukkulan takana jossa yleisö oli sijaitsi myös poistovarikko joka oli niille jo tullut tutuksi.
Häkki oli haasteellinen kun yrittivät molemmin puolin ohi, koira oli pidettävä kaukana. Rhy avasi flankit hyvin wee:llä ja kaa:lla (onneksi viimeiset treenit pelkkää prässiä) , yksi uuhi vähän ohi, mutta suppilotaktiikalla Rhyn ollessa melkein häkin takana lopussa saatiin uuhet häkkiin. Jess! Häkistä myös 8p.
Yhteensä 63p joten niillä ei juhlittu, olin tästä silti tyytyväinen koska tehtävä oli ollut meille kokemattonina tosi haastava. Jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut antaa Rhyn ottaa alligaattoriote niistä heti alusta, ehkä se uuhi ei siiten olisi koko ajan yrittänyt pois. Kaikki lampaat menivät ainakin sen kolme kertaa vkl aikana, saman värinen juoksi ainakin yhden koiran yli la aamup sekä sai Jaranin Bean perääntymään sunnuntaina. Ruotsalainen sanoi että oli sama, en tiedä mutta aianakin käytös oli.

Illalla oli varattu ravintolasta pöydät kaikille, sinne ilmantui kuitenkin vaan osa norjalaisista ja me. Koko päivä ulkona jännittämisen kera vei voimat joten suht aikaisin menimme nukkumaan.

Lottie Hanssonin Debbie sunnuntai aamuna

Sunnuntai
Lähtöjärjestys oli käänteinen, eli lähdin nyt numerolla 18 kun olin ollut 14:sta lauantaina.
Otin Rhytä vähän vähemmän käsiin nyt, mutta en taaskaan antanut katsoa lampaita tai olla minun kanssa ennen lähtöä.
Lähetin nyt oikealle. Kaari alkoi hienosti, menetti näköyhteyden ja rupeisi ottamaan vähän sisään hakuporttien kohdalla, huomasi että ei ole lampaita ja heitti itse takaisin ulos. Näki lampaat vähän matkan päästä. Pysäytin sen vihellyksellä ja standilla klo 13, halusin varmistaa että on kuulolla eikä tee ”Riala-temppua” uudelleen. Pysähtyi kun tatti, uusi oikea ja seis klo 12. Rokotti liian aikaisesta pysähdyksestä + lisäkäskystä -4p. Nostossa kiemurtelivat vähän ennen kun lähtivät rullaamaan, siitä -5. Jos olisi tässä vaiheessa tiennyt lauantain pisteet, olisin hidastanut luoksetuonnissa vielä enemmän, eli tuli taas liian lujaa sekä mutka hakuportin jälkeen -13p. Ärsyttävää että kämmään tällaisen asian, yritin kyllä mutta en varmaan tarpeeksi, ja Rhy yliflankkas eikä mennyt standit ihan läpi.
Tolpan kierrossa yrittivät kukkulalle mutta nyt olin varautunut, Rhy sai niistä ok otteen. Ekalle portille vähän haparointia kun veto kukkulalle mutta sai niistä otteen, tokalle portille sekä jakorinkiin ok, ajosta siis 26p 🙂
Sain raon melko pian ja Rhy tuli heti väliin, jako hyväksytty. Molemmat porukat lähtivät sukkanana kukkulalle, käskin Rhyn pysäyttämään oikean kautta mutta ottikin vaan ei-jaetun porukan, jaettu porukka oli pääsemässä pakoon joten vasen käskyllä niitä pysäyttämään…tässä vaiheessa en enää nähnyt koiraa enkä lampaita, jako oli rinteen alapuolella. En tiennyt roikkuuko jossain uuhessa kiinni vai sekoileeko varikolla, käsi ylös ja ”thank you!”  ja elukoiden perään kukkulalle juosten.
Kun tulen ylemmäs näen että Rhyllä on homma hanskassa lauma koottuna  ja jatkan aikeena viedä lauman pois. Kuulen Leenan huutavan ”jatka rataa, tolpalle siitä tuomari käski!”…aha, okey ”sorry”, ja takaisin alas. Tuomari ja yleisö näki tilanteen ja tuomari sanonut ”keep on working” mutta minä en kuullut…  Tossua toisen eteen ja äkkiä häkille, Rhy toi ne suoraan ja tehokas häkitys muutamassa sekunnissa.
Huh huh, olipa hurjaa. Taputan koiraa ja lähden rinnettä ylös pois radalta. Tuomari huikkaa minua ja vinkkaa luokseen, tajuan että olen diskattu ja että hän tulee tämän ilmoittamaan…vai moittiiko minua sähellyksestä..kääk. Tuomari kuitenkin vaan hymyilee ja kysyy ”where have you bought that dog?”  Siihen minä yllättyneenä, sorry? Niin että sinulla on todella hyvä koira, mistä olet sen ostanut?
Voi hih ja hah, Leenalla oli tilannetajua ja onnistui ikuistamaan minut polvillani irlantilaisen tuomarin edessä, kertomassa kasvattajan sekä Rhyn vanhemmat,  seuraavan koiran ollessa jo tolpalla 🙂
Pisteitä yhteensä 72p ja yhteistuloksissa 14. Olen hirmu tyytyväinen Rhyyppyyn, kunhan itse vielä oppisin ajamaan näitä ratoja.

Mieluinen tuomaripuhuttelu 😉

Helpottuneena radalta

Kisan voitti Norjan Sander Hindenes jonka Gael oli hirmu kiva. Huvittavaa oli  ruotsalainen nuori nainen, oli crossilla ja lampaat menossa kovaa kyytiä offlinea alakautta kakkosportista ohi. Ei ehtinyt korjata, rupesi sitten yhtäkkiä kovaan ääneen valittamaan ” I can´t see I can´t see…!” ja lopetti ohjaamisen. Kääntyi tuomarille ja pakotti sen tolpalle katsmomaan. Siinä vähän aikaa väänsivät sillä seurauksella että nainen sai rerunin?! 
Kun menin katsomaan hänen näkökulmasta niin on myönnettävä että kakkosportin ympärillä oli vähän sumua. Hän ajoi siten täydellisen crossin toisella yrityksellä ja oli 4.  Eka starttaaja sunnuntaina Lottie ei nähnyt koiraa lainkaan hakukaaren lopussa tai nostossa, lauantaina 2-3 viimeistä ajoivat melko pimeässä. Niin ruotsalaista tuo valittaminen mistä milloinkin, huoh.

Rhy tarkkailemassa oman radan jälkeen

Mahtava kokemus, kiitsat Leenalle ja Minnalle parhaimmasta seurasta! Tästä tuli kyllä nälkä ja haluan oppia ajamaan ratoja niin että olen koirani arvoinen, joten ei kun ensi vuodelle suunnitelmia tekemään, see ya!

Sunnuntain ajo
http://youtu.be/YK-UTyDLOk0

Nordic Nursery Final 17-18.11.2012

Nordic Nursery Final käytiin tänä vuonna Norjassa. Rata on open class (III-luokka) ja avoin alle kolme vuotiaille koirille. Tämä on ensimmäinen kerta kun Suomi osallistuu tähän karkeloon kun meillä ei monta nuorta koiraa ole joilla kolmosen ratoja ajetaan, muissa maissa käydään kovat karsinnat paikoista. Toisaalta tämä on vasta kolmas kerta kun ko kisa järjestetään pohjoismaissa. Norjasta ja Ruotsista oli ilmoitettu yhteensä 30 koiraa ja sitten me 3 suomalaista, tanskalaiset jätti väliin. Brittien saarilla nurserykisat käydään talven yli, en ole varma onko siellä ikärajaa mutta koira ei ole saanut voittaa Open-classia.

Ja matka voi alkaa

Suomesta meitä siis lähti minä ja Rhy, Leena Jussila ja Cowlow Jess sekä Minna ja Pomo. Matkalla pysähdyimme treenaamaan Lekebergassa, tämä oli meille tosi hyvä koska en ollut päässyt treenaamaan isommilla pelloilla ja vierailla lampailla moneen viikkoon. Myös Leenalle varmaan ihan tervetulutta kun Jessi ollut meillä toista viikkoa ennen lähtöä.
Lekebergassa tein muutaman pidemmän haun jossa tsekkasin että pysähtyy hakukaarella just sinne minne haluan, sekä prässäsin sitä flankeillä sekä häkillä oikein kunnolla. Rhyn kanssa kun haaste on se että naulitsee lampaat ja säikyttää ne eikä sitten enää ole lainkaan kuulolla.

Jessi treenaa Lekebergassa

Saavuimme sitten perjantai iltana Osloon Hotel Thoniin. Ihan ok hintainen mutta ällöä oli että huone haisi tupakalle, sitten Leenan sänky romahti kun siihen istahti…

Kisat käytiin kauniissa paikassa nimeltä Skui, Persbråtens Gårdin pelloilla.  Lampaat olivat rodultaan Gammel Norsk Spell Sau. Tuomarina toimi Con McGarry, Irlannista

Kisarata

Lampaiden vaihto

1/2 Suomen joukkueesta

Haku oli molempina päivinä vajaa 300m. Haut olivat haastelliseet, molempiin suuntiin oli annettava lisäkäskyjä jos koirat eivät itsestään osanneet pysyä laajana kaarella kunnes näkivät lampaat. Vasemmalla oli pari metsäsaareketta ja oikealle menettivät mahdollisesti näkymän lampaisiin riippuen kaaren muodosta. Ajot oli maximoidut 400m, crossin osuus 170m, molempina päivinä ajettiin myötäpäivään.
Ekana päivänä pitkä crossi ylitti tien toiselle pellolle,tiellä oli iso vesilätäkkö jonka yli ladyt eivät tietenkään halunneeet mennä. Toisen portin jälkeen lampaat olisivat halunneet jatkaa ”kotitietä” pitkin eivätkä todellakaan halunneet jatkaa jakorinkiin päin vetisen ja upottavan maaperän yli. Tähän vaadittiin päättäväisyyttä ja vakaita hermoja sekä koiralta että handlerilta. Toisena päivänä ajoportit  oli siirretty vasemmalle jotta ei tien ylitystä tarvittu.
Sekä jaossa että häkillä lampaat testasivat koiria, olivat jotenkin kiemurtelevia ja niistä oli vaikea saada sopiva ote. Ekana päivänä oli kaksi merkattua lammasta joista jaettiin pois kaksi ei merkattua, toisena päivänä ei ollut merkattuja. Ekana päivänä oli 12 min aikaa ja toisena 11min. Single jätettiin pois lyhyen päivän takia, pimeä tuli noin 16 maissa. Monella loppui aika kesken, joten radalla oli oltava tehokas.

Lauantai
Vettä ja välillä rakeita satoi melkein koko päivän enemmän tai vähemmän, varsinkin Jaran Bean kanssa ajoi melkoisessa säässä kasaten 93p. Lähtönumeroni oli 30, en tykkää odottaa niin kauan mutta hyvä puoli on että ehtii seurata miten lampaat käyttäytyvät sekä miten Knivet ja muut prot handlaavat lampaita.
Oli vahva fiilis lähettää vasemman kautta, mutta kun vain yksi jonka näin ennen meitä lähetti vasemmalle, oli tulla päätöksentekoahdistus…mitä minä en ole nyt tajunnut…?
Näytin Rhylle lampaat katsomosta parin koiran ajan, sitten vein autoon. Otin sen kunnolla käsiin ennen kun menin lähelle kisapeltoa, jätin sen yksin aitaan kiinni ja hain ihan viime tipassa kun edellinen oli häkittämässä. Sen olen huomannut että en voi antaa katsoa lampaita pitkään ennen kun lähetän, silloin lähtee ihan varmasti käsistä.
Superhieno kaari vasemman kautta, kiersi molemmat saarekkeet ja nosti hienosti, saikin näistä 20+10p. Luoksetulossa sain sen pysymään kaukana ja tulivat melko suoraan, mutta vauhti oli ollut liian kova ilmeisesti vaikka jarrutin sitä, pisteitä pois -11.
Sitten ajo. Olin päättänyt pitää koiraa oikein kaukana jotta ei säikytä lampaita, tolpan kierto joka oli n 10 m ohjaajan edessä oli ok, en antanut kurvata ja peittää kunnolla vaikka niin olisi halunnut, ja tästä syystä varmaan sitten jatkui niin kui teki… Emme saaneet otetta niistä ja hajaantuivat useasti ekalle portille asti. Yksi uuhi yritti yksin ihan koko ajon aikana karkuun, Rhy haki sen takaisin varmaan 10 kertaa, eli linjoilla ei voi kehuskella, pisteitä jäi vaan 9/30 😦 
Kakkosportin jälkeen uuhi lähti pari kolme kertaa juoksemaan tietä pitkin 40-50m kun muut seisoivat paikallaan märän upottavan kohdan luona. Tässä muutamat koirat antoivatkin periksi tai purivat, uuhet eivät vaan menneet helposti siitä läpi. Luulin oikeasti viimeinen kerta kun uuhi lähti ja oli jo lähellä ”kotimetsää”, että nyt se menetetään…mutta Rhyllä kesti pää ja palautti sen taas muiden luo.
Sitten vihelsin jo ”anna palaa” sillä riskillä että puree jos eivät siirry, ei purrut ja pian olivat uuhet jakoringissä. Pösilöuuhi tietty heti karkuun ja päästin toisen mukaan, Rhy väliin ja räkäjako tehty. Jostain kumman syystä saimme tästä silti 8 p.  Äkkiä koira perään koska kukkulan takana jossa yleisö oli sijaitsi myös poistovarikko joka oli niille jo tullut tutuksi.
Häkki oli haasteellinen kun yrittivät molemmin puolin ohi, koira oli pidettävä kaukana. Rhy avasi flankit hyvin wee:llä ja kaa:lla (onneksi viimeiset treenit pelkkää prässiä) , yksi uuhi vähän ohi, mutta suppilotaktiikalla Rhyn ollessa melkein häkin takana lopussa saatiin uuhet häkkiin. Jess! Häkistä myös 8p.
Yhteensä 63p joten niillä ei juhlittu, olin tästä silti tyytyväinen koska tehtävä oli ollut meille kokemattonina tosi haastava. Jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut antaa Rhyn ottaa alligaattoriote niistä heti alusta, ehkä se uuhi ei siiten olisi koko ajan yrittänyt pois. Kaikki lampaat menivät ainakin sen kolme kertaa vkl aikana, saman värinen juoksi ainakin yhden koiran yli la aamup sekä sai Jaranin Bean perääntymään sunnuntaina. Ruotsalainen sanoi että oli sama, en tiedä mutta aianakin käytös oli.

Kyläilyä tänne ja sinne oktober 28, 2012

Rhyllä on ollut tyttöystävä yökylässä 3 päivää. Tämä hyväpäinen työkoira, olikin hyvä ensikokemus kun kyseessä oli rakkautta tosi tarkoituksella. Tiineyden varmistettua palataan aiheeseen.

Vieraileva tähti

Samuli lähti syysreissulleen taas poikien kanssa, joten minä ja sesset oltiin vkl lomittamassa. Meg ollut kerran aiemmin hihnassa vähän pitämässä uuhia kuivityksen aikana.
Perjantai-iltana pidin vielä hihnassa ja näytin miten mennään ahtaistakin paikoista lampaiden ja aitojen väliin, eikä rynnätä pysäyttämään vaikka lähtevätkin lujaa toiseen suuntaan hallia aidat kolisten.
Lauantai aamuna sitten päästin irti ja tyttöhän oli tajunnut jujun, uskomatonta miten nopeasti ne oppii mistä on kyse. Tunki itsensä myös rohkeasti ja rauhallisesti ruokintapöydän ja lampaiden väliin. Jää myös hyvin paikalle pitämään kun minä haen lisää olkia. Hyvä työkoira tästä tulee.
Vanhassa lampolassa missä vähän enemmän tilaa, harjoiteltiin sitten suuntia ja sisäflankkeja. ”Lay down”-käsky tuntuu vähän kärsivän, kun käytän sitä pysäyttääkseni väärän suunnan ottamisesta. Ajo sillä on hyvä ja poimii hyvin kaikki elukat mukaan.

Meg pitämässä uuhia kuivituksessa.

Rhy vahtimassa että Meg tekee kaiken oikein

Meg innostui kovasti pikkusonneista. Kun olin niille talikoimassa rehua niin Meg tuli juosten sinne, sonnit yllättyivät ja perääntyivät. Tästä sitten innostui ja halusi koko ajan juosta katsomaan että pikkusonnit eivät vaan ole taas ruokintapöydän ääressä , tai siis toivoi että olisi jotta saisi ajaa ne sieltä pois 🙂

Meg tarkistamassa että pikkusonneilla on kaikki hyvin

Rhyllä treenasin sisällä sortteerausta, koska jaettu porukka oli niin lähellä, niin päästin vaan aina seuraavan menemään enkä yrittänyt järjestellä niitä. Päästiin myös treenaamaan vähän nappaamista käskystä, kun Gottfridin tyttäret ovat aikas uteliaita ja röyhkeitä.
Yhdessä sisäporukassa oli yksi superiso lammas joka ei millään meinannut välillä siirtyä, vaikka Rhy sitä  kunnolla töytäsi niin liikkui vaan laiskasti pois, ei säntäillyt niin kuin muut uuhet noissa tilanteissa. Kerroin siitä Samulille sunnuntaina. Krhhmm, niin se olikin astutusryhmä ja suurensuuri texelpässi 😉 Citypaimentaja oli sitten vähän nolona…

Ulkona laitumilla oli vielä kaksi astutusporukkaa. Jaoin  50 uuhen porukasta noin 1/3 osan pois, sitten päätin että sortteeraan pois kaikki ei astutetut (ei maalia takamuksessa). Kyllä meillä varmaan lähes puoli tuntia meni, mutta onnistuimme! Vielä alkukesästä tuntui mahdottomalta jakaa nuo isot porukat kun eivät pahemmin ihmistä väistä ja menevät selän takana yhteen, eli jotakin ollaan opittu kun se menee nyt aikas hyvin. Siistiä!
Mahdollisesti tavalliseen jakoon väliin tuleminen vähän hidastui, kun sen piti maata paikallaan sortteerauksessa ja päästää ei merkatut pois… Pitää sitä testata ensi vkl training-campilla, kotona kun menee liian helposti.

Sunnuntaina Meg ja Rhy pääsi pitämään porukoita jotta Samuli pääsi maalaamaan pässejä.

Texelpässiä maalaamassa, Rhy pitää ja Meg avustaa

Samuli maalaamassa dorsetpässiä joka normaalisti ei päästä lähelle. Onneksi on kaksi koiraa jotka pitävät porukan paikallaan

Tein muutaman haun Megillä isolla porukalla, n 80- 100m koitin. Lähtee kauniille kaarelle mutta imas kiinni kl 2-3 välillä, uuhet lähtee siirtymään ja yks vaan seuraa. Ei auttanut suhinat tai uudet käskyt, hidastui vaan je meni epävarmaksi, hitsi mä inhoan jumitusta flankeilla 😦 Sitten muistin miten Kevin ratkaisi nuo tilanteet, eikun jihuu juuri ennen oletettua jumitusta ja johon pelitti. Kumpaankin suuntaan sain tehtyä lyhyemmät haut,  missä löi kunnolla ja vauhdilla yli. Tnx Kevin!

Meg sai ajaa vähän hakujen jälkeen.

 

Satans Finnskor, saako pahat palkkansa? oktober 17, 2012

Tarkoitus on kirjoittaa kunnon raportti Ruotsin paimennuskisoista, mielessä pyörii kuitenkin taas agility, tai ei varsinaisesti agility, mutta asioita jota sen ympärillä tapahtuu.
Isot myllyt jauhavat hitaasti joka odottaville on raskasta. On vaan toivottava että asiat selvitetään juuria myöten. Olen aikaisemminkin kirjoittanut huolistani Suomen agilityn suunnasta, miten ko asia ratkeaa tulee varmaan olemaan aika ratkaiseva tekijä. Haluan kuitenkin uskoa että että kaikki päätyy hyvin ja pahat saa loppujen lopuksi palkkansa.

Pari treenipätkää paimenuksesta.
Putkisalossa vajaa 600m haku kaatosateessa, näyttää nyt hyvältä nostossa kun miettii miten jännittynyt on ollut.

Omalla pellolla singlen jälkeen pakittaa uuhta ilman käskyjä (räkä valuu ja niiskutan nin pahasti että piti laittaa musiikki).  Mielestäni on sopivan rento, mutta päättäväisenä pitää lampaan otteessaan silmällään.

 

Ruotsissa

Tukkalehmä Järfällassa

Rhy näytti sekä parhaat puolensa että pääsi keulimaan oikein kunnolla, yritti toisessa paikassa ihen selkeästi tehdä vaikutusta uuteen Ruotsalaiseen ihastukseensa Singlaan.  Singla onGunnel Boströmin Suckin tytär joka on parhaimpia narttuja joten olen nähnyt. Tyttö joka ei ole ihan hanskassa, mutta jonka liikkeet ajo nostattaa karvat pystyyn.

 

Järfällassa Rhy voitti IK1 83p ja Magda ja Jonna olivat toisia samoilla pisteillä, Rhyllä jokunen piste enemmän OLFssa. Jessica starttasi itse oppineena Sinikalla ekaa kertaa paimennuskisoissa (heti IK1), selvisivät upeasti radasta sijoituksella 6 . Häkitys oli päivän parhaita, vaikka lampaat eivät todellakaan ilmaiseksi sinne kävelleet.
Omistajat sanoivat että lampaat ovat melkein mahdottomia jakaa, väistävät hyvin koiraa mutta erittäin kesyjä ihmisille. Me onnistuimme kuitenkin kaikki, Rhyn jaon jälkeen kuuluu videolla Ruåttalaisen kommentti ” satans finnskor” 🙂

Rhy kohti ekaa porttia (kuvassa näkyy hakuportti)

Rhy crossilla, kerrankin linjalla

Rhyn jako. Lampaat kesyjä ja vaikea saada rako aikaan

Hoyt ja Dewr turisteina

 

Kisojen jälkeen vietiin Hoyt Annille, joka intensiivitreenaa sitä muutaman viikon.

Hoyt matkalla sukulaistensa luo

 

Rialassa lampaat olivat erittän herkkiä ja ajettiinkin kuudella lampaalla kun edellisenä päivänä neljällä oli ollut liian vaikeaa.
Sinikka piti Suomen lippua korkealla sijoittumalla neljänneksi kun minä ja Jonna möhlättiin, samoilla pisteillä 86 kun kolmonen jolla OLF sitten parempi. Herkät rouvat sopivat Sinikalle mainiosti joka sai ne hyvin rauhoittumaan. Jos Jessica olisi saanut Sininkalta tuonnissa ohjaajalle vauhdin alas jotta lampaat olisivat pysyneet linjalla, voitto olisi varmaan irronnut. Linjat täydelliset, jako ja häkki myös hyvät!

Sin tolpan kierto

Järjestäjä, tuomari Shania Longyard, Jessica ja Sin, jota ottaa pattiin kun tuomarilla on värikkäämmät acceessoariit kun hänellä

Rhy keuli ja karkas jo tolpalta kaarelle, enkä siinä tajunnut runtata maahan. Löi yli klo 9 vaikka veto oli 3:ssa. Pysähtyi vasta kolmen vihellyksen ja kolmen STAND-karjasun jälkeen, silloinkin teki näyttävän käsijarrukäännöksen. Kun sain takaisin linjalle niin itse ajo oli hyvä, linjalla sekä kaikki portit läpi. Jaossa lampaat kuitenkin klimppaantuivat ja rakoa oli vaieka saada, kun se saatiin tuli hienosti väliin jonka jälkeen aika loppui. Tuomari sanoi minulle että ”du har en jättebra hund, den är idag alldeles för uppgasad”….jonka jälkeen antoi käytännön ohjeita miten toimia ennen rataa että saisin sen käsiin 🙂

Summasummaarum. Molempina päivinä ajot (triangeli) sujui tolpalta hirmu hyvin, lampaat olivat kevyitä eikä tarvinnut kun tyyrätä. Jaossa raon saaminen minulle vaikea jos en saa Rhytä päästämään otetta lampaista, väliin tulee hyvin ja tietää mitä ollaaan tekemässä. Häkillä hosun ja olemme molemmat liian uppgaasattuja.

Tällä tasolla (IK1= Suomen kakkonen) me suomalaiset emme ole lainkaan huonompia kun ruotsalaiset, kukaan Ruotsalaisista yhtä lukuunottamatta, eivät esimerkiksi ajaneet tolpalta.  Mitä, miksi ja missä tapahtuu se joka tiputtaa sitten meidät kärryltä?

Työkoiraa hankkimassa oktober 2, 2012

Muutama surullinen tapaus on tullut vastaan, nyt on pakko purkaa turhautumista kun tämä olisi voinut olla ystäväni tarina.
Tilallinen on nähnyt you tubessa, paimenkoiranäytöksessa tai kuullut miten paimenkoira voi hakea lampaat/lehmät navettaan, pitää niitä poissa ruokintapöydältä, rännittää punnitusta varten, pitää lammasta tarvittaessa erossa muista, kuljettaa paikasta toiseen jne. Tästähän voisi olla tajuton etu hänelle jos tämä pitää paikkansa!
Tilallinen googlettaa pimeänä talvi-iltana kuivituksen jälkeen sanalla ”paimenkoira”.
Wow, hän päätyy hienoille kotisivuille missä mahtavia kuvia kauniin värisistä koirista, jotka esiintyvät joko eläinten kanssa tai yksin. Pitkät tarinat niiden sekä vanhempien erinomaisuudesta, miten ovat vahvoja ja sinnikkäitä, jostain ajoista ja flankeista puhutan myös mistä hän ei kyllä tajua mitä ne edes tarkoittaa. Ohhoh, siellähän on oikein hienoja videoitakin mahtavalla musiikilla, välillä näyteätään koiraa ja välillä eläimiä, näyttää jopa siltä että se koira kasaisi niitä ihan itse. Tilallinen innonstuu enemmän ja enemmän, tämän kasvattaja täytyy kyllä olla asiallinen ja pätevä kun näin hienot videot ja sivut on tehnyt, hän päättää soittaa.
Hänelle kerrotaan miten pentujen mummit ja ukit maailmalla ovat olleet kovan luokan työkoiria, miten tästä pennusta tulee vahva ja korvaamaton apu hänelle. Vaikka onkin paljon kalliimpi kuin mitä hän oli ajatellut, hän menee katsomaan pentujen äitiä farmin töissä. Tällä kasvattajalla ei nyt ollutkaan omaa farmia, mutta näyttää koiralla treeniapaikassa miten se osaa hakea lampaat aitauksen toisesta päästä. Tilallinen lähtee kotiin pennun kanssa ja on onnellinen hankinnastaan.
Pentu kasvaa ja on kohta 1v, tilallinen päättää soittaa kasvattajalle kun se ei tunnu kiinnostuvan lainkaan lampaista… Kasvattaja ei nyt ehdi puhua, mutta meinaa että kyllä se siitä, hänellähän on kuvia ja videoita miten sen vanhemmatkin ovat kovia työkoiria, täytyy olla tilallisen vika jos ei toimi. Tilallinen saa kuulla jostain paimenkoirayhdistyksestä ja että he järjestävät kursseja… Aika on kortilla mutta sinne mennään nuorukaisen kanssa. Kouluttaja yrittää kaikki kikkaviitoset, surullinen totuus muutaman kerran jälkeen on että koiralla ei vaan ole paimennusviettiä tarpeeksi. Hän saa neuvon myydä se kotikoiraksi ja ostaa uusi.
Tilallinen on todella surullinen, turhautunut ja pettynyt, miten tässä näin pääsi käymään?

Näinhän se on, ikinä ei voi olla varma että koira täyttää toivotut kriteerit. Mutta, miten ihmeessä saadan tilalliset jotka suunnittelevat koiran hankkimista, olemaan yhteydessä SPKY:n, joka voi kartoittaa tilallisen tarvetta, suositella sellaista pentuetta tai kasvattajaa, jonka koirat oikeasti ovat näyttäneet että on riittävästi paimennusviettiä ja työmoraalia?

Pelottavan paljon on tänä päivänä ihmisiä, jotka mainostavat hienoilla kotisivuillaan että niiden koirat ovat niin ja näin vahvoja paimenkoiria tms. vaikka niillä todellisuudessa ei ole mitään tai erittäin vähäistä oikeaa työnäyttöä. Halusin että tulisivat näyttämään; miten siirtää 100päistä vastahakoista pässikaritsalaumaa jossa pässit todella testaavat kuka siellä takana on, tai kasaavat biotoopilta 80kpl  vauhkoontunutta 60-100kg dorset/texeltätiä jotka irtikoira säikyttänyt ja vie ne tietä pitkin takaisin toiselle lohkolle, tai käsittelee uuhia ja niiden pieniä karitsoja, siirtää 30kpl lehmää/hiehoa pelottavan vanhan rajan yli, lastaa vastahakoisia eläimiä tms!!!
Eikä se mitään jos ne myydään meille harrastajille, mutta silloin kuin on kyseessä  tilallinen joka on hankkimassa itselleen TYÖkoiraa, voisin oksentaa näiden ihmisten moraalittomuudelle. Ovatko vain tyhmiä ja uskovat että koirat ovat mitä mainostavat, vai vielä pahemmin, ovatko tajunneet tämän markkinaraon ja käyttävät sitä häikäilemättä hyväksi?

Miten saadaan tilallisille tietoa SPKY:stä, tai mitä kautta voimme vaikuttaa siihen että tilalliset saavat oikeasti apua ja neuvoja ensimmäisen TYÖkoiran hankinnassa?

III-luokka korkattu SM-kisojen yhteydessä Juvalla

Kisapelto näytti ensi näkymältä helpolta. Vähän kumpuileva iso pelto, joka jatkui oikealle vähän syvemmälle pienen ojan yli. Haasteeksi koitui monelle se että koirat mielsivät ojan joka lähti tavallaan pienestä kulmasta rajaksi, eli eivät heti ymmärtäneet mennä ojan yli syvemmälle. Tuomarin oli mukava Sam Rae Scotlannista.
Koiria oli ilmoitettu 37 kpl. Näistä kolme debyteerasivat ekaa kertaa kolmosissa, sekä ohjaaja että koira. Tavoitteena tai toiveena oli, että pääsisimme ajamaan radat läpi ja saada tehtyä kaikki osiot. Tämä onnistui vaikka ei pisteillä varsinkaan toisena päivänä juhlittu,  aika loppui just kun Rhy tuli singleen väliin, eli siitä jäi pisteet ja sen mukaan myös finaalipaikka saamatta. Ekana päivänä saimme jopa 78p, koiraan olen enemmän kun tyytyväinen, itsellä parantamisen varaa paljonkin. Loppusijoitus 16/37
Positiivista
+ hakukaaret hyvät
+ nostot hyvät, 10p molempina päivinä
+ jakoihin ja singleen tulee vaikeisiinkin paikkoihin hyvin
+ oli hyvin kuulolla, edellisten päivien drillaukset menneet läpi
+ Rhyn pää pysyi hyvin kasassa
Treenata pitää
– hakuja niin että koira luulee tietävänsä missä lampaat on ja ohjataankin muualle
– herkillä lampailla jakoja ja häkkiä
– jaoissa rauha haltuunotossa
– ajoa ajoa ajoa ja ajoa porteilla, minun arviointikyky linjoista syvältä
– käännöksiä porttien jälkeen, syvyysnäkö huono, en osaa arvioda koiran suhdetta/paikkaa lampaisiin kun on sivulla
Sekä sortteerausta ja lookbackia pitkillä etäisyysksillä, jotta ensi vuonna ollaan finaaliin valmiita 😉

Silja 15v ja Stella voittivat Suomen mestaruuden vakuuttavilla suorituksilla! Suomi on vihdoin saanut oman Karin Mattsson tai Kevina Evansinsa 🙂
Severi teki hyvää työtä varsinkin Benillä. Oli superjännittävää kun lampaita oli lopuksi  joka paikassa sortteerauksen jälkeen. Ben yritti pitää yhtä porukkaa poissa, kun Severi roikkui häkissä kiinni muutama lammas sisällä ja pari ulkona, mies vaan on niin taitava käsittelemään eläimiä . Leena ja Minna ajoivat varsinkin ekana päivinä hyvät radat. Leena pääsi finaaliin Spotilla, Spotin flying lookback oli kisan upein ja herätti keskustelua, se onnistui juuri niin nappiin kun voi, minulla nousi karvat pystyyn kun se oli vaa niiiin hieno! Sortteerauksessa Peppi ja Shine teki vaikutuksen, kun tiestivät just mitä olivat tekemässä.

(c) Jake Kukowski
Anja Rhy shedding second day

Näyttää siltä että lähdemme sitten Norjaan Rhyn kanssa Nordic Nursery-finaalin, kääk. Kiva astua tolpalle Karinin tai Jaranin jälkeen…heidän koirat superkoulutettuja jo  9kk ikäisinä. Tuntuu että sinne on kovin pitkä aika, ja treenimahdollisukkset sen kun huononee. Ollaankohan totaalisen alikuntoisia sitten 17-18.11… No ei voi mitään, into saada lisää kokemuksia reppuun on kuitenkin suurempi kuin pelko nolata itsensä totaalisesti.

Rhyn cea dna-testi tuli ja selvisi että on normal. Nyt  onkin ollut jonkun verran kysyntää, tuntuu että on suurikin vastuu minulla kenelle sitä antaa. Yritän mahdollisimman rehellisesti ja objektiivisesti kertoa Rhyn hyvistä ja heikoista puolista, vähän vaikea tietty kun itse melkein jumaloin sitä 😉
Yritän peilata sitä myös kokemattoman ohjaajan tai lampurin kautta, miten ne pärjäisi jos se periyttää voimakkaasti intensiivisyyttään ja kovaa paimennusviettiiään. Viime kädessä se on tietty narttujen omistajien vastuu, mut silti.

Puolentoista viikon päästä Ruotsi kutsuu, ha det bra till dess!

Kitee Trainingcamp,Putkisalo trainingcenter sekä Kaaosta Mahnalassa september 25, 2012

Pe lähdin kohti Kiteetä Sippolan kautta. Pirjo Vanhalan luona Rhy pääsi kokeilemaan nautapaimennusta, laumassa oli muutama lehmä ja aika monta hiehoa…ehkä 20 yhteensä. Ensin yritti etsiä lampaita nautojen takaa, eikä tajunnut lainkaan että lehmiä voi ajaa. Vasta kun tulivat ihan häntä kohti ja säikähti, tajusi että hei näitähän voi paimentaa. Vähän hirvitti poikaa, mutta pokkana kyllä painoi kääntyviä hiehojakin menemään. Pirjo näytti vielä sisätyöskentelyä Iikalla, mutta sinne en ainoata kisakoiraani halunnut laittaa, sen verran napakat olivat lehmien potkut.

Rhy tajuaa että lehmiä voi paimentaa

No niin, arvon neiti on hyvä ja seuraa nyt vaan niitä muita!

La Minnan luona treenamassa, myös Leena liittyi seuraan la-iltana. Tein vähän pidempiä ajoja, sekä kokeilin look backia ja sortteerausta. Lookbackissa en osaa ajoittaa kääntymistä oikein, eli ei tee kaunista s:ää (a´la Spot) vaan kääntyy väärään suuntaan. Silloin en ole päästänyt hakemaan toista, siitä syystä ruvennut empimään lähtemistä toiselle laumalle. Tekniikkaa pitää vielä hioa lyhyimmillä etäisyyksillä ja häkin kanssa.
Sortteeraus oli kivaa ja Minnan lampaat täydelliset tähän. Lampaita 20-30 josta 7 ruskeaa erotettiin. Yksi ruskea pääsi livahtamaan joukkoon, en viitsinyt aloittaa enää alusta kun Rhy aika allina loppuvaiheessa. Leenalla ja Spotilla meni niin kuin elokuvissa ja myös Pomo ja Minna oli päheitä.

Rhy ajamassa Kitee trainingcampilla

Seuraavalla viikolla mentiin Leenan kanssa Rantasalmelle treenaamaan. Saatiin Rhyn kanssa ekaa kertaa kokeilla 400-600m hakuja. Vaikeutena oli vielä että eka pelto oli puolet vihreä ruohoa ja toinen puoli sänkipeltoa. Toisella pellolla oli puolet sänkipeltoa ja toisella puoliskolla oli oljet vielä keräämättä, koira ei siis nähnyt lampaita jos pidettiin ne olkipuolella. Kun Rhy tajusi että ”rajoja” voi ylittää, itse haut menivät hirmu hyvin. Lähestyi niitä päättäväisesti ja otti silti flankkivihellykset silloin kun näin sitä ohjata. Vähän jännittynyt välillä, mutta ei ollut alligaattorina. Osaa mielestäni myös aika hyvin ”etsiä” lampaita tolpalta.
Illalla rupesi yhtäkkiä satamaan kaatamalla sen lisäksi että tuuli oli kova, oli hirmu hyvä treeni kun näissä olosuhteissa ei ihan helpolla muuten lähtis treenaamaan.

Rhy ja Spot vie uuhet ja karitsat ulos laitumelle

No niin, sitten vaan sorkkaa toisen eteen

Alla pari 500-600m haun nostoa kuvattu Leenan toimesta.
Ekassa en näe miten syvällä koira on, joten vihellän pari vasenta vielä jotka otti, sitten viehllän ihan summissa siitä juuri ennen kun olisi mennyt metsikköön.

Ennen toista pitkää hakua rupesi satamaan aivan kaatamalla, en nähnyt koiraa lainkaan hakukaarella mutta hyvin näytti sinne löytävän. Lähetin tallin (oikealla näkyy) edestä sänkipellolta ja Leena piti rehupaalien edessä .

Extreme-kisat käytiin Mahnalassa. Parkkipaikalta oli reilu kilometri kävelyä metsän läpi. Ei siinä mitään, mutta kun ei ollut opastuksen opastusta ja polkuja sekä traktoriteitä meni ristiin rastiin. Onneksi tuomari lähti meidän kanssa samaan aikaan, joka oli siellä jo kerran käynyt haahuilemassa ja löysi nyt perille.
Kisat käytiin meidänkin laidunta pienemmällä lohkolla. Tai pituutta oli reilusti, mutta vajaa 100m leveä kun vasemmalla puolella oli pitkää kasvillisuutta. Poistovarikko oli radan alussa, pienellä polun tyngällä (mistä tultiin pellole) eli siitä ajettiin rataa muutaman metrin päästä, korkea kasvillisuus oli jonkun verran näkösuojana.  Haku oli siten ehkä 150m, eka poispäinajo pätkä 140m ja crossi n 60m.
Rhy kävi suht kuumaana kun joutui katsomaan edellisiä koiria , oli pakko hinata mukana pellolle auton ollessa niin kaukana. Haku oikean kautta hyvä, pysäytin juuri lampaiden ja tuontivarikon väliin klo 11 eli vähän yli,  jotta ei vetäis sinne, siitä rokotettiin 2p. Tuonti ohjaajalle hyvä, kuunteli jopa ihan jees. Tolpan kierto vähän laaja, eka pätkä poispäinajoa lampaat rullasivat hyvn ja olivat linjalla, portin jälkeen en ehtinyt saada ajoissa linjalle kakkosportille kun matka oli niin lyhyt joten offlinessa suurimman osan. Kakkosportilta ohjaajalle hyvä.
SBCAK:n kisoissa häkkki on ennen jakoa. Koira mun ja häkin väliin kun meinasivat seurata minua. En reagoinut tarpeeksi nopeasti joten yksi ohi muistaakseni. Olin nähnyt miten moni taisteli häkillä kun lampaat eivät väistäneet ihmistä lainkaan, siten otin melko agren roolin itselleni. Tämä tarttui koiraan joka oli liian sähäkkä ja flankit tiukat, loppujen lopuksi sisään. Siitä ulos ja jakorinkiin, siirryin lampaiden eteen ja käskin ”get up” kun meni maahan lampaiden pysähtyessä syömään. Rhy syöksähti tästä suoraan yhteen uuheen kiinni joka yritti pakoon minkä ehti, ehdin huutaa lay down!! Rhyy!!? ennen kun Rhy antoi periksi ja uuhi rytisi pusikossa. Että sillee sitten.
Leena antoi tiukkaa palautetta että kaikki oli minun aiheuttamaa. Koira aivan liian tiukkana ja pinkeänä häkillä, mun sähäkät pillikäskyt vielä hetsasi sitä. Tämä totta niin totta. En muutenkaan osaa häkittää kun koiran pitäis hoitaa sekä ohjaajan että oman puolen, kun lampaat ei reagoi ihmiseen lainkaan.
Jonna ja Magda voittivat jälleen ja Tauno & Joski toisia, paljon onnea! Ainoa joka ei saanut edes tulosta oli me, ja me oltais menossa korkkaamaan III-luokka tulevana viikonloppuna…hmm

Tulevana viikonloppuna on Juvalla perjantaina ja lauantaina III-luokan karsintakisat, sunnuntaina SM-finaali johon pääsee 15 parasta yhteistuloksella.
Radan tekee Severi joten tulee ihan varmuudella olemaan vaikea ja pitkä, ja niin pitääkin olla kun on karsintakisat. Meille olisi tietty sopinut ekaksi kolmosen kisaksi  vähän helpompikin rata. No, en minä pidä niitä SM:nä , vaan tavoitteemme on päästä ajamaan rata läpi.
Nyt sitten viimeiset päivät treenataan pelkästään kuuliaisuutta. Vähän pelottaa, kun päivää ennen kisoja ehdin juuri ja juuri töiden jälkeen lenkittää koiran vartin, ennen lähtöä Juvalle päin. Lähteeköhän totaalisetsi käsistä perjantaina…no sen näkee sitten

See ya!

You are hot and you’re cold… september 4, 2012

Lauantaina Rönnäsissä auttamassa. Siirrettiin 94 -päinen pässilauma kahdesti, jiisus että ne on tahmeita ja koira saa kyllä oikeasti tehdä töitä. Jotkut vaan jäävät eikä ole huomaavinaan koiraa tai kävelevät pokkana suoraan koiraa kohti, kyllä Rhy yleensä tuijoituskisan voittaa mutta en noille enää jaksa antaa aikaa, kun se ei ole siitä kiinni että eivät uskaltaisi mennä. Hyvä siis että puree nyt sopivasti käskystä joka nopeuttaa hommaa.
Siirrettiin myös yksi lauma jossa n 50 aikuista dorset/texel uuhta. Ja ne ei sitten ollleet tahmeita. Peltojen yli mentiin niin että Rhy oli mun ja Samulin kanssa edessä stoppaamassa, muuten olis juossut yli vaikka ei edes koiraa takana. Sitten kun tultiin tielle päättivät jäädä pelolle, siten oli pakko laittaa koira taakse. Vaikka Rhy pysyi  kaukana maassa olivat päättäneet että nyt lähtevät, meidän oli pakko hypätä vähän ajan päästä ja estoyritysten jälkeen sivuun Samulin kanssa, kun 50kpl 60-100kg uuhta tulee lujaa massana yli.
Sitten Rhy perään stoppaamaan, kapea hiekkatie jonka sivuilla heinikko-oja eikä tilaa mistä mennä ohi. Kyllä se vaan itsensä ohi tunki vaikka näytti välilä takertuvat uuhien jalkoihin, uuhet käännytettiini ja loppumatka meni niin että Rhy edessä stoppaamassa. Tuollaisten tätien kanssa pitäisi se yksi koira edessä olla ja toinen takana.

Tahmapässit

Perillä uudella lohkolla

Iltapäiväkahvit siirtojen välissä

Treenasin vähän uudella pikkuporukalla nuorten kanssa 60:ssä. Yksi uuhi oli ihan kaheli ja lähti puskemaan nuoria, Meg väisti ja yritti työntää muita. Hoyt yritti vähän näpsiä sitä mutta oli kans ihmeissään. Otin sitten Rhyn joka jo  20 sekunnin sisällä sai sen päälleen vaikka piti hyvää etäisyyttä, käskin samantien napata ja uuhi perääntyi. Sitten tuli uusi tilanne jossa Rhy oli nurkassa ottamassa niitä pois aidasta. Uuhi kääntyi ja tuli kohti ja Rhy seisoi vastassa, uuhi perääntyi ja Rhy lähti kohti muita. Siinä samassa kärttynen uuhi kääntyi ja puski Rhytä oikein kunnolla aitaan ennen kuin Rhy ehti reagoida, sit lähti Kärtty lätkimään. Shit, saikohan pahastikin osumaa…ainakin oli flankit hyvin auki sen jälkeen… Muutaman minuutin päästä kolmas tilanne, Rhy oli varuillaan meni matalaksi ja puri 2-3 napakka purua sen kuonoon ja vihdoinkin tajusi, eikä tarvittu enää tapella. En sitten tiddä oliko jotenkin kipeä, vai ainoastaan kärttynen ja uhmakas kun noin käyttäytyi, ulospäin ei mitään feilua huomannut
Hoyt ja Meg selvisivät sen jälken myös paremmin siitä, olin teitty varuillani ja vältin sen kohtaamista ja kehoitin Samulia poistamaan sen treniryhmästä. Tässä vaiheessa ei halua että nuoret koirat menettävät itseluottamuskensa.

Kisoissa sunnuntaina Rhyn kanssa Klossnereilla. Lituska pelto, suht lyhyt haku jossa vähän ahdasta vasemmalla puolella. Tolpalla eivät saaneet lampaita pysymään kovin kauan paikallaan, joten sai varautua siihen että lähtevät varikolle päin aika nopeasti. Tämä ei siis kritiikkinä vaan ihan vaan toteamus. Kova vastatuuli, joten yritin muistuttaa itseäni viheltämään lujaa ja selkeästi.
Radalla oli aikaa 15 minuuttia, niin paljoa ei edes ole yleensä edes kolmosluokassa jossa tehdään vielä lisäksi single ja haku on pidempi. Edellinen koira käytti koko 15 min kun ei saanut jaettua, joten Rhy kuumui aika hyvin kun vuoroa odotellessaan seurasi hommaa ihan läheltä.
Lähetin vasemmalle jotta ei menisi liian laajaksi jos lampaat lähtee ennen aikoja tolpalta. Pysyivät kuitenkin hyvin, pysäytin klo 11 koska oli veto minusta katsottuna vasemmalle tolppatyyppien luo. Siitä flänkkäsin klo 12:sta, seis ja annon nostaa, hyvä nosto ja lampat liikkeelle, vielä pysäytys kun vähän hajaantuivat..tuli ehkä vähän liian lähelle. Tulivat reipasta vauhtia aivan luoti suoraan tolpalle, Rhy piti hyvin vasenta puolta mihin yrittivät vetää.
Tolpan kirto tiivis kun lampaat kesyjä, yritin avata Rhyn päätä kun näin että on aika alligaattorina, otti flankit selän takan eri suuntiin mutta näin että ei ole auki tai rento.
Poispäinajo lähti ihan hyvin menemään, yksi ylikorjaus ennen porttia johti siihen että pysähtyivät just portin eteen, korjasin pikkuflankilla oikealle jonka jälkeistä stoppia ei ottanut…enkä minä ollut tarpeeksi nopea uusimaan stoppia. Kiersi siis kokonaan, ei ottanut vasenta flankkia vaan lähti tuomaan takaisin päin (argh), okei juu tuuli, mutta luulen kyllä että kuuli. Pakotin sen ottamaan sen ja siinä vaiheessa yksi uuhi hermostui ja lähti kiitoa mua kohti muun lauman jäädessään portille. Rhy eteen pysäyttämään jonka teki liian tiukasti, jolloin tuomari tööttäs kiitti riittää. Se sitten siitä.
Summasummaarum. Rhy kävi kuumana, minä olin myöhässä ohjauksen kanssa joten alligaattori puuttui peliin ja sitä myötä yksi lammas hermostui ja lähti haneen kun toiset jäivät paikalleen. Lauma ei koiran hallinassa ja tuomari keskeyttää.

Voi sonta. Luultavasti lähdin liian itsevarmana ja huolimattomana, mietin miten teen jaossa kun lampaat liimautuivat muilla jalkoihin. En keskittynyt tarpeeksi, kun tuota pitää ajaa ja vahtia joka ikinen metri. Lampaat eivät rakasta sen olemusta mitenkään, ja pienikin ohjausvirhe aiheuttaa tämän alligaattorin kanssa suuria virheitä mitä ei aina sitten saa korjattua, varsinkin kevyet lampaat.
Joku ihmetteli miksi en mennyt auttamaan, siihen turhaan napaksti vastasin, miksi menisin? Olen ajanut koko kesän tolpalta, ei ole kyse siitä että koira ei uskaltaisi ajaa niin kauas, vaan siitä että minun pitää oppia täsmällisyys ja parempi ennakointi sekä koiran uskoman myös kauempana. Jos lähden koiran luo niin kehitystä ei pääse tapahtumaan, eli mielestäni on poistuttava mukavuusalueelta vaikka silloin ei linjoja ajeta tai pisteitä kerätä.

Sain ostettua itselleni (taas) kisan jälkeen treeniradan, kiitos Marika ja Kimmo! Laitoin kunnolla painetta sihen ennen lähettämistä, näin heti että oli rennompi nostossa. Poispäinajo menikin silloin sujuvasti koko triangelin vaikka porteista ei menty, jaon sain tehtyä melkein heti (suunnitelma tomi) ja häkkiin menivät helposti kun koira oli oikeassa paikassa, itse asiassa lampaat eivät sitä pahemmin katselleet vaan mittasivat minua, pystynkö pitämään puoleni.

Kyllä masensi, hitsi kun ei ole lisää kakkosia tää vuonna. Onpa kivaa mennä nolaamaan itsensä kolmosiin SM:ien yhteydessä, mutta muu ei auta jos haluan kisata vielä tänä vuonna. Nyt tuntuu ihan utopiselta, että saisin ikinä sen kisoissa ainakaan lituskapelloilla sellaiseen moodiin että voisin vaan keskittyä tyyräämiseen. Minun kokemus, taito ja keskittyminen ei riitä sekä koiran hallitsemiseen, lampaiden lukemiseen että ohjaamiseen. No, ei tässä voi muuta kuin murtua ja sitten taas kaivaa itsensä ylös ja jatkaa treenaamista.

Onpa ärsyttävää/mielenkiinoista tosiaan, että se mitä rakastan tuossa koirassa, on myös se mistä useimmiten valitan. Töissä riittää sitkeyttä ja tarvittavaa voimaa,  kisoissa pitää päänsä (varsinkin jos ohjeet tulee liian myöhään) eikä reagoi tarpeeksi hyvin käskyihin jos ei ole pääknuppi auki, lampaat reagoivat voimakkaasti siihen mikä on joillakin lampailla hyvä mutta välillä on erittäin haasteellista, mutta mikään ei ole sen kamalampaa toisaalta jos lampaat eivät välittäisi siitä lainkaan. Kiihko, röyhkeys ja treenattavuus on yksi parhaimmista puolista, se on taas se mikä myös tekee kisat haasteellisiksi.
Aikojen alussa Pipsan ja Mintun kanssa agilityssä, olin välillä niin kateellinen niille jotka tekivät nollaa toisensa perään eikä koirat lähteneet ikinä käsistä. En olisi niitä ikinä kuitenkaan vaihtanut, niin kun en vaihtaisi Rhyyppykään mihinkään muuhun koiraan.
Summasummaarum, lopeta ruikutus ja kehitä itseäsi pöljä!

Rhy stoppaa
(c) Joski Rissanen