Huhtikuussa pakattiin Milan kanssa Uni ja Rhy Fordiin ja matkattiin Ruotsin ja Tanskan läpi kohti Walesia. Asuimme vajaa pari viikkoa Angie Driscollin luona ja viikon hotellissa. Treenattiin Angien luona mahtavissa maisemissa ja hyvin liikkuvilla lampailla. Kevinin luona avattiin Rhyn flankkeja sekä nostettiin nuori herra jaloilleen, tämä vaati paljon painetta Keviniltä jonka tyyppi kesti ihmeen hyvin. Quality-guy kertakakaikkiaan!!!
Käytiin myös katsomassa muutaman kisan, onpa aika eri meininki kun Suomessa. Osallistuin Rhyllä ”pakotettuna” pariin starttiin. Vettä tuli kaatamalla vaakasuoraan, jännitin niin kovaa että en saanut vihellettyä lainkaan. Keskeytin ekan portin jälkeen kun ei ottanut enää käskyjä. Minun ohjausta ei onneksi kommentoiduttu, mutta Rhyn hakukaarta ja kykyä pitää pari erittäin sinkoilevaa uuhta ilman apua minulta, kehuttiin kovasti. Nigel ystävällisenä tuli heti kysymään, ”how much?” ;o)
Kevinin karkkikaupasta ostettiin muutama pentu, josta Dao meni Janitalle ja Jaakolle, yksi uros meni Saijalle ja Mila möi Leen Anne Talasmäelle. Megin 6kk pidin itse. Ruotsista otettiin vielä kyytiin Dewr 11viikkoa josta tulee Jessican uusi agility- ja paimennustykki. Matka oli aivan mahtava ja takaisin on päästävä ensi keväänä, vielä pidemmäksi aikaa ❤
Dewr tulikin sopivaan aikaan, kun rakas pieni Marlo jätti meidät muutaman päivän ennen kotiintuloani. Marlon ihanaa persoonaa ja ärsyttävää räkötystä, tullaan vielä kauan kaipaamaan ❤
Samu on ollut snoukka- sekä skeittileirillä Rukalla, kiitos Titalle tästä! Uskomatonta että tuo menee nyt seiskalle. Samu oli myös Sinikan kanssa paimennusleirillä Inkilänhovissa.
Agilityä en pahemmin ole treenannut oikein millään koiralla, starttasin silti Praylla parissa iltakisassa ja pamahti karsintanollat kasaan. Jessica kävi SM:ssä Praylla ja Sinikalla, kivaa oli ollut vaikka ei tällä kertaa suurempaa menestystä ollut tullut.
Juhannuksena oli taas Kevinin kurssi. Ilman lomapäiviä ennen tapahtumaa en olisi millään saanut järjestettyä kaikka, hirveä homma ostoissa ja suunnittelussa puhumattakaan ruuan tekemisestä, vajaalle 20 ihmiselle. Onneksi Jonna oli suurena apuna.
Itse kurssi oli taas loistava!! On vaan niin hyvä mieli, kun on löytänyt kouluttajan jonka kanssa on samaa mieltä ja voi luottaa 100% Tänä vuonna oli etukäteen sisäistänyt paljon enemmän kuin vuosi sitten, tuntuu että nyt rupea yhteinen sävel Rhyttiksen kanssa löytymään. Toki on edelleen usein liian puskeva ja alligaattorina välillä ja flankit ahtaat, mutta toisaalta on niin makea kun koirassa on niin paljon, tai ainakin riittävästi minulle. Kevin sanoi mm että joudun varmaan käymään läpi kymmeniä koiria ennen kun vastaan tulee toinen yhtä hyvä. Kiva kuulla, mutta samalla ahdistavaa kun tiedän että en ohjaajana pysty tekemään koiralle oikeutta.
Ensi vuonna saavat ihmiset tuoda omat eväät tai sitten on keittiövuorot, koska samaa stressiä en silloin meinaa ottaa, haluan itsekin saada kaiken mahdollisen irti kurssista. Suurkiitokset parhaalle Samulille, kun saatiin taas kurssi pitää siellä!
Agilityn MM- karsinnoissa käytiin Prayn kanssa kylmiltään. Yksi rima ja neljä 0-rataa joka riitti 7 sijalle, saatiin aikaiseksi. Radat olivat sen verran helppoja että jopa treenaamatta selvittiin kunnialla, tai no, Pray ei kulje niin kuin ennen joten hitaampaa ei enää sinkoavaa koiraa on tietty helpompi ohjata.
Supersiistiä oli että Grim ❤ ja Pirjo, tekivät huippuratoja ja kiilasivat itsensä maajoukkueseen toisen feivöriitin Jaakon ja Zenin kanssa!!!
Muutamissa paimennuskisoissa ollaan Rhyn kanssa käyty. On ollut superraskaita pässikaritsoja sekä lentäviä isoja leidejä. Vaikka linjoja ei saada niin kohdilleen että hyviä pisteitä olisi ropissut, on siistiä kun ei tarvi pumpata koiraa eteenpäin vaan päinvastoin saa polkea jarrua. Taidan saada myös tässä lajissa enemmän kiksejä kun selviämme hankalista tilanteista (välillä itseaiheutettuja), kun helpoista siisteistä ”0-radoista”.
Monet valittavat kun Suomessa on usein ”surviver-kisoja”. Katsoin jonkun ruotsalaisen kisavideon, lampaat näyttivät siinä yhtä helpoilta kun meidän treenilampaat. Mietin eilen, että oikeastaan pidän meidän välillä haastavista kisoista ja lampaista, joka kerta oppii jotain uutta vaikka linjoilla ajaminen meillä taitaa jäädä haaveeksi.
Mukavaa on myös miten hyvin Rhy toimii oikeissa töissä, siitä kuuluukin suurkiitokset Samulille! Kun ollaan siirretty uuhia ihan pienten karitsojen kanssa, Rhy tajuaa jotenkin itse milloin pitää hellittää kaikki paine, jotta uuhi uskaltaa jatkaa alta pois karitsojen kanssa. Sitten taas jos on 95 raskasta pässikaritsaa jotka eivät halua liikkua, saan sen käskystä niitä nipistämään jos jää pahasti jököttämään. On muutenkin saanut talvella sisätöissä varmuutta ja rentoutta, pää pysyy useimmiten hyvin kylmänä ja puree oikeastaan vaan jos sitä tosissaan joku puskee. Myös tiellä mun yli hysteerisesti kaahavat uuhet, jätkä käy hyvin pysäyttämässä. Ainoa ongelma tuntuu olevan se paineen höllääminen välillä, joka sitten aiheuttaa joskus lampaissa liikaa vauhtia,mutta se on vasta 2v joten sallittakoon sen. Kuvauksissakin käytin sen, huipputulos A/A ja 00 sekä silmät ok. Olen myös ottamassa CEA-geenitestiä jotta saadaan siitäkin tieto.
Ilmoitus lähtenyt muutamaan SBCAK:n kisaan, ihan sen takia että saamme yhdessä mahdollisimman paljon startteja reppuun. Joudumme siellä aloittamaan 1-luokasta, tylsää.
SPKY:n nuorten mestiksiin Rhy ei saa osallistua koska on osallistunut open-classiin. Nyt on sitten mietinnässä pitäiskö korkata III-luokka SM-kisoissa…. Ei olla siihen oikeasti valmiita, mutta muuten kisaaminen on ohi tältä vuodelta.
Onneksi pian on syyskuu ja lähdemme Joskin kanssa Internationalia katsomaan!
Eihän sun tarvitse kuin kerran startata SBCAK:n ykkösluokassa, kerran kakkosluokassa ja sitten kolmosluokka on teidän 🙂
Hmm, tiedä nyt tuota, mitä vaan voi tapahtua kun on niin monta liikkuvaa osaa…