Paimenuskisoja, treeniä ja ilouutinen

25.8  järjestettiin SBCAK:n paimennuskisat Kiikalassa. Kennelliiton alaisissa kisoissa on aloitettava I-luokasta josta sitten tietyllä pistemäärällä noustaan kakkosiin ja sieltä sitten kolmosiin. Eli I-luokkaan ilmoitettu Rhy, vaikka muuten kisaa (siis SPKY:n) II-luokassa.
Leena ja Minna olivat palaneet Walesista ja Leena lähtikin mukaan tekemään esikoetta Jessin ja Spotin kanssa. Molemmat läpi hienosti. Ihme nyt muuten oliskin ollut, Leena koirineen pesivät yhdessä kisassa Walesissa montakin nimekästä herrasmiestä 🙂

I-luokassa on vain 100m haku, eka pätkä poispäinajoa ja loput triangelista peruskuljetusta, lopuksi häkitys – koira häkkiin lampaiden taakse-lampaat ulos ja koira ottaa ne vielä haltuun.
Kisat olivat ihanalla suurella pellolla joka ei ollut ihan tasainen, taisi olla jokunen metsäsaarekekin. Ainoastaan mielikuvits olisi rajana mitä kaikkea kivaa siinä voisi treenata.

Lähdin toiseksi viimeisenä, 10 koiraa ennen meitä. Uuhilla oli jonkun verran vetoa varikolle joka teetti vähän hankaluuksia joillekin koirille, varsinkin jos koira ei peittänyt lampaita hakukaarella tai ei jaksanut painaa niitä takaisin linjalle nostossa, niin ne joko läks varikolle tai sitten tulivat paljonkin offlinessa. Liikkuivat kevyesti, mutta pyrähtivät herkästi jos koira ei käsitellyt niitä nätisti.

Rhy lähti laajasti niin kuin yleensä, hetken ehdin miettiä vihellänkö sisään kun haku vaan 100m ja näytti että lähtee etsimään niitä kauempaa, mutta sitten taittoi sisään. Täydellinen kaari (tuomarin kommentti) ja syvä peräpussi (toi on nin hirveä sana). Pysähtyi seisalleen  ja nosti aivan suoraan. Painoi niitä hyvin linjalle vastoin vetoaa, käytin tähän ”walk on fast-käskyä” flankilla jonka olin huomannut aiemmin toimivan hyvin vastaavissa tilanteissa.
Tolpan kierto hyvä niin kuin myös poispäinajo, loppuradan menin peruskuljetuksella varmuuden vuoksi jotta varmasti olisivat linjalla eikä tulisi turhia pistemenetyksiä. Pidin Rhyn suht kaukana jotta eivät hermostuisi, mutta silti nin että koiralla oli niistä selkeä ote. Häkkiin menivät helposti kun koira oli oikeassa paikassa, sisään häkkiin, Rhy sai ihan tunkea itsensä tätien takapuolen ja elementin väliin.
Tiesin että rata oli erittäin hyvä, ja saatiin siitä (täytyy itsekin sanoa) ansaitut 94,5 pistettä ja nousu II-luokkaan. Tämä oli mitä haettiinkin joten seuraavana vkl sitten Klossnereilla II-luokassa. Kisat siellä ovat yhdistysmestaruuskisat, en ole jäsen joten treenaamme vaan tolpalta ajoa ja kuuliaisuutta.
Ai niin, täytynee manita että palkintona oli kaksi pientä Frolic-pussia (RC ei ollut toimittanut ruokaa ajoissa)  ja puruluupussi joka oli avattu, siitä puuttui kaksi luuta 😉

Lampaat etsivät treenikassista RC:n convalecent juomaa, jonka makuun ovat päässet kun sitä jäänyt koirien juomakippoon

Ollaan nyt yritetty harjoitella incall-käskyä omalla pellolla, kyllä tuntuu vaikealta. Eli reagoi kyllä vihellykseen, mutta ei jatka pienemmällä flankilla lähi-laumalle vaan pysähtyy/hidastaa ja katsoo edelleen kauempaa laumaa. Jos pysähtyy ja annan uuden suuntakäskyn, haluaa ottaa ulos ja hakea kauempi lauma. Pitänee kysellä mestarilta neuvoja ensi viikolla 🙂
Out-bendiä en ole edes aloittanut. Vaikka on luonnostaan laaja niin tätä tarvitaan jos koira ei näe lampaita isolla radalla ja eksyy.
Myös lookbackia tehty, kääntyy kyllä ja päästää jopa hyvin irti ekasta laumasta. Minun ajoitus vaan usein pielessä, joten ei käänny oikeaoppisesti flankin jälkeen oikeaan suuntaan. Sitten täytyis vielä päästä harjoittelmaan niin että se tehdään ekan lauman luoksetuonnin yhteydessä, eikä minkään pikkuhaun jälkeen.

Minnan analyysin mukaan Suomessa opetellaan hakukaari usein alusta asti väärin. UK:ssa halutaan että koirat menevät vahudilla yli ja peittävät koko lauman kunnolla jopa klo kahteen tai kymmeneen, tämä sen takia että aina ei  ole ketään pitämässä laumaa. Lampaat vaan tökätään  ulos varikolta, eivätkä todellakaan pysy paikalla ja odota että kisakoiraa tulee klo 12:sta ja vievät heitä jonnekin. Eli treeneissä koiran pitäisi aina ajaa vartin yli tasapainon vauhdilla, ja sitten takaisin nostamaan oikeasta paikasta.  Nyt tajuankin, että tästä syystä Rhyn kaarta kehuttiin Walesin kisassa mahtavaksi (muuta kehuttavaa ei sitten ollutkaan), koska teki siellä juuri niin 🙂 Sielläkään ei kukaan tosiaan pitänyt lampaita, vaan tuuppasivat ulos varikolta ja koiran piti sujahtaa lampaiden ja varikon seinän väliin…
Tätä kysyinkin Keviniltä kun olimme siellä ja lampaat treeneissä ihan aidassa kiinni, jossain kirjassa  kun lukee että koiran tulee mennä ajatuksella hidastaen jotta lampaat saavat aikaa. Kevin katsoi minua ihan tyrmistyneenä, ”täysillä tietinkin peittäen lampaat kunnolla”.
Eli harjoittelen jatkossa niin, mutta ksioissa pysäytän vielä klo 12, Suomen kisoissa kun sua sitten taas rokotetaan siitä  jos koira lyö yli.
Myös incall- ja outbend-käskyt tulen opettamaan paljon aikaisemmin seuraaville koirille, vaikka niitä nyt harvemmin Suomessa tarvii. Itse asiassa niin Inkilänhovin kauniilla kumpuraisella takapellolla sekä Juupajoella (lampaat olivat montussa) olisin niitä laajakaista Rhyllä  kyllä tarvinnut.

Juupajoki ylhäältä kuvattu, valitettavasti ei kuumut näy…

Inkilänhovi, ehkä Suomen kaunein kisapelto. Kuvassa ei näy kumpuja eikä metsäsaarekkeita, järvi ympyröi laitumen.

Ihan viimeeisenä vielä ilouutinen.
Kirvelin omistaja Riitta Väinölä oli oikeassa, vuoden alusta lähtien International Sheep Dog Society (ISDS) -rekisteriin merkitty bordercollie voidaan omistajan anomuksesta merkitä ER-rekisteriin. Koiran pitää olla tunnistusmerkitty Kennelliiton hyväksymällä tavalla 🙂

Treeni-iloa!